Gloria (tunteettomasti). Jos te kerrotte minulle, niin epäilemättä heti kuvailen mielessäni, että muistan jotakin. Mutta minä en tosiaankaan muista mitään.
Crampton (kaipauksella). Eikö äitisi koskaan ole puhunut sinulle mitään minusta?
Gloria. Hän ei ole edes koskaan maininnut teidän nimeänne. (Crampton ähkii tahtomattaan. Gloria katsoo häneen halveksien ja jatkaa). Paitsi yhden ainoan kerran: ja silloin hän kertoi minulle jostakin, jonka olin unohtanut.
Crampton (katsahtaa häneen toivehikkaasti). Mistä sitten?
Gloria (armottomasti). Piiskasta, jonka olitte ostanut antaaksenne minulle selkään.
Crampton (kiristäen hampaitaan). Oi! Panetellaksensa minua! Vieroittaaksensa sinut minusta! Eihän sinun koskaan olisi tarvinnut sitä tietää. (Terävällä, tuskallisella äänellä). Kirottu nainen!
Gloria (hypähtää ylös). Lurjus! (Suurella painolla). Lurjus!! Uskallatteko kirota minun äitiäni!
Crampton. Hiljaa, tai sinä kadut sitä jäljestäpäin. Minä olen sinun isäsi.
Gloria. Minä vihaan tuota nimeä! Mutta äidin nimi on minulle rakas. Parasta jos lähdette täältä.
Crampton. Minä — minä tukehdun! Sinä tahdot tappaa minut. Joku — minä — (Hänen äänensä katkeaa. Hän on vähällä saada halvauksen.)