Gloria (halveksivasti). Loruja!
Valentine. Niin, tietysti se on lorua, te tyhmä tyttö. (Gloria hätkähtää loukkaantuneena.) Niin juuri, tyhmä tyttö: se ainakin on tieteellinen tosiasia. Te olette suuri teeskentelijä, sitä te juuri olette. (Nousee). Nyt luullakseni te ette enää huoli olla missään tekemisissä minun kanssani? (Hän menee rautapöydän luo ja ottaa hattunsa.)
Gloria (tekeytyy levolliseksi, asettuu asentoon, ikäänkuin hän olisi opettajatar, jota on valokuvattava). Siitä näkyy, kuinka vähän te ymmärrätte minun todellista luonnettani. Minä en ole vähintäkään loukkaantunut. (Valentine pysähtyy ja panee jälleen pois hattunsa.) Minä sallin mielellään ystävieni huomauttaa minulle vikojani, Mr Valentine, silloinkin kun he niin kokonaan erehtyvät minusta kuin te. Minulla on paljon vikoja — oikein suuria vikoja — oikeita luonteen vikoja; mutta teeskentelijä minä en ole, se on varma. (Hän sulkee huulensa ja tarkastelee häntä varmasti ja uhmaillen istuen vielä entistään levollisempana paikallansa.)
Valentine (palaa puutarhasohvan luo nähdäkseen häntä silmästä silmään). Kyllä, sitä te olette. Järkeni sanoo sen minulle: kokemukseni sanoo sen minulle.
Gloria. Suokaa anteeksi, jos huomautan teille, ettei teidän järkenne ja kokemuksenne ole erehtymättömiä. Ainakin minä toivon sitä.
Valentine. Minun täytyy uskoa niitä, jollette te tahdo, että uskon silmiäni, sydäntäni, vaistoani, mielikuvitustani, jotka kertovat mitä hirvittävimpiä valheita teistä.
Gloria (hänen mielenkiintonsa herää jälleen). Valheitako!
Valentine. (itsepäisesti). Niin, valheita. (Käy jälleen hänen viereensä istumaan.) Ette suinkaan te tahdo, että minä uskoisin teitä maailman suloisimmaksi naiseksi?
Gloria. Se on naurettavaa ja liian persoonallista.
Valentine. Tietysti se onkin naurettavaa. Mutta sen minun silmäni sanovat minulle. (Gloria tekee torjuvan, pilkallisen liikkeen.) Ei: en minä mielistele. Sanonhan teille, etten usko sitä. (Gloria on häpeissään, kun tämäkään ei oikein häntä miellytä.) Ymmärrättekö, että jos te nyt kääntyisitte pois minusta inhoten vain minun heikkouttani, niin minä istuisin ja itkisin tässä kuin lapsi?