"Minua ilahduttaa nähdä, ettei sinua ole vaikea huvittaa", sanoi hän.
Lydia odotti kunnes oli kokonaan toipunut ja vastasi sitten: "En ole nauranut näin kolmeakaan kertaa eläessäni. No niin, Alice, panehan nyt syrjään naapurimme hävyttömyyden aiheuttama loukkaantuminen täksi kertaa ja kerro minulle, mitä ajattelet hänestä."
"En ole ajatellut hänestä yhtään mitään, sen vakuutan sinulle", sanoi Alice halveksivasti.
"Ajattele sitten häntä hetkinen minun mielikseni ja anna minun tietää tulos."
"Mutta onhan sinulla ollut paljon enemmän tilaisuutta hänen arvostelemiseensa kuin minulla. Minähän olen tuskin puhutellutkaan häntä."
Lydia nousi kärsivällisesti ja meni kirjakaapille "Sinullahan on serkku jossakin yliopistossa, eikö niin?" sanoi hän, etsien hyllyltä jotakin nidosta.
"Kyllä", vastasi Alice, puhuen hyvin lempeällä äänellä sovittaakseen epäystävällisyyttään äskeisen kysymyksen johdosta.
"Sittenhän tunnet ehkä jonkunverran yliopistoslangia?"
"En koskaan salli hänen puhua slangia minulle", sanoi Alice nopeasti.
"Voit ehkä määrätä lausetavat yksityiselle miehelle, mutta et kokonaiselle yliopistolle", sanoi Lydia tyvenen ivallisesti, mikä sai odottamatta kyyneleet kihoamaan Alicen silmiin. "Tiedätkö mikä on boksari?"