"Eikö se ole samaa kuin nyrkkeilijä?" sanoi Alice.
"Mutta nyrkkeily ei ole mikään ammatti. Luullakseni kaikki miehet ovat enemmän tai vähemmän nyrkkeilijöitä. Minä tarvitsen tuolle sanalle sellaisen merkityksen, joka ilmaisee kutsumusta tai jonkinlaista toimialaa. Minun täytyy koettaa slangi-sanakirjaani", sanoi Lydia, ottaen hyllyltä nidoksen. "Ei, sitä ei ole tässä, joko kuulin sanan väärin, tai sillä on joku merkitys, joka on ollut tuntematon tämän sanakirjan tekijälle. Kuvittelen mielessäni, että se merkitsee anatomian prosektoria. Mutta oli miten hyvänsä, se on saman tekevä."
"Missä olet kuullut sen sanan?"
"Herra Byron käytti sitä äsken."
"Pidätkö todellakin tuosta miehestä?" kysyi Alice, palaten aiheeseen nöyremmin kuin oli sen jättänyt.
"Toistaiseksi en tunne häntä kohtaan vastenmielisyyttäkään. Hän tuottaa minulle päänvaivaa. Jos hänen käytöksensä hiomattomuus on teeskenneltyä, en ole koskaan nähnyt kenenkään onnistuvan niin hyvin."
"Ehkäpä hän ei paremmasta tiedäkään. Hänen karkeutensa ei vaikuttanut minuun ollenkaan teeskennellyltä."
"Olisin samaa mieltä kuin sinä, jollei pari hänen huomautustaan puhuisi sitä vastaan. Ne osoittivat niin syvää käsitystä tieteellisen opin tosiolemuksesta ja vaistomaista tajua sanojen alla piilevistä totuuksista, etten ole koskaan tavannut sellaista muilla kuin huomattavan sivistyneillä ja kokeneilla ihmisillä. Epäilen, että hänen käytöstapansa on tahallaan omaksuttu vastalauseeksi sille itsekkäälle turhamaisuudelle, joka on seuraelämän hienostuksen tavallinen lähde. Se on epäilemättä osaksi luonnollistakin. Hän näyttää liian maltittomalta valitsemaan sanojaan huolellisesti. Käytkö milloinkaan teatterissa?"
"En", sanoi Alice, hämmästyen tätä näennäistä epäjohdonmukaisuutta. "Isäni ei hyväksynyt sitä. Mutta olin kuitenkin kerran teatterissa. Silloin esitettiin 'Lyonitar'."
"On eräs kuuluisa näyttelijätär, Adelaide Gisborne —"