"Mitkä suhteet, jos saan kysyä?"
"Mitkäkö suhteet!" kertasi hra Parker nuhtelevan painokkaasti.
"Niin. Mitkä suhteet?"
Hra Parker nousi seisomaan ja loihe lausumaan hellän juhlallisesti: "Alice: minä olen kosinut sinua kuusi kertaa —"
"Ja olenko minä vastannut myöntävästi kertaakaan?"
"Kuuntele minua loppuun, Alice. Tiedän, ettet koskaan ole antanut nimenomaista suostumusta; mutta asia on aina ymmärretty niin, että minun varojeni niukkuus oli ainoana esteenä onnemme tiellä. Me — Älä keskeytä minua, Alice: sinä et aavistakaan, mitä on tulossa. Sitä estettä ei enää ole. Minut on nimitetty Sunburyn lukion alijohtajaksi, jolla on palkkaa 350 puntaa vuodessa, vapaat huoneet, lämpö ja valo. Aikaa myöten pääsen epäilemättä ylijohtajaksi — loistava paikka, joka merkitsee 1600 punnan vuosituloja. Sinä olet nyt vapaa niistä huolista, jotka ovat painaneet sinua niin ankaroina isäsi kuoleman jälkeen; ja sinä voit jättää heti — nyt — tässä silmänräpäyksessä riippuvan asemasi täällä."
"Kiitos, minun on täällä varsin hyvä olla. Olen vierailemassa neiti Carew'n luona."
Seurasi äänettömyys, ja hra Parker istuutui hitaasti. Sitten Alice lisäsi: "Olen tavattoman iloinen, että olet vihdoinkin onnistunut saamaan hyvän paikan. Se on varmaankin suuri huojennus äitiraukallesi."
"Minä kuvittelin, Alice — vaikka se kukaties olikin vain kuvittelua — minä kuvittelin, että sinun äitisi oli tavallista kylmempi käytökseltään tänä aamuna. Toivottavasti ei tämän palatsimaisen asunnon ylellisyys kykene turmelemaan sydäntäsi. Minä en voi viedä sinua linnaan enkä asettaa laumoittain liveripukuisia palvelijoita käskettäviksesi; mutta minä voin tehdä sinut kunnianarvoisan englantilaisen kodin valtiattareksi, joka ei ole riippuvainen vieraiden anteliaisuudesta. Sinusta ei voi koskaan tulla enempää kuin lady, Alice."
"On oikein hyvä, että läksytät minua, sen uskon varmasti."