Sininen herra säpsähti ja katsoi ihmetellen mieheen.
"Hävitön mies, tiedätkö kenelle puhut?" — huusi nyt hengellinen herra, ja suonet hänen otsallaan pullistuivat vihasta. — "Kuninkaalliseen sukuun kuuluvien herrojen läsnäollessa ovat sekä maisterit että tuomiorovastit halpaa väkeä. Täällä saa sinunlaisesi moukka vaieta, vaikka sätkisimme sinua korville kirotuilla kampeloillasi ja viskaisimme visakalloasi vasten ohuen tanskalaisen oluesi."
"Elkää välittäkö hänestä, rakas mestari Grand", sanoi nuori, hieno punaviittainen herra. — "Mies ei varmaankaan tunne meitä ja pitää isäntänsä puolia. — Jos teillä on talossa saksalaista olutta, niin tuokaa se pöytään minun edesvastuullani!" — lisäsi hän välinpitämättömästi ja kääntyi tarjoilijaan päin, heittäen pöydälle hänen eteensä kourallisen kirkkaita hopearahoja.
Mies näytti hämmästyvän ja epäröivän.
"Nyt joutuun!" — jatkoi nuori herra. — "Herttua Waldemar sinua käskee. Kuninkaan kielto ei ulotu minuun eikä minun seuralaisiini, senhän olet jo huomannut takkiemme kuosista."
"Sen ymmärtänette itse, korkea herra", vastasi tarjoilija tyynesti; "mutta Tanskan maassa on sekä suurten, että pienten toteltava kuninkaan lakia ja asetuksia, niin on minun isäntäni sanonut. Meidän kellarissamme on tynnyri vanhaa, saksalaista olutta; siihen ei ole kukaan uskaltanut koskea kahteenkymmeneenviiteen vuoteen, ja ennenkuin isäntä tulee kotiin, en minä laske ainoatakaan haarikkaa siitä tynnyristä, vaikka kaikki olisitte keisareita ja paaveja."
"Heittäkää tuo hävytön mies ovesta ulos, herttua!" huudahti kiivas mestari Grand, ja pari aseenkantajaa läheni jo innoissaan panemaan käskyä täytäntöön, mutta he näkyivät vain odottavan viittausta.
Veri oli noussut nuoren herran poskiin, ja hän heitti uhkaavan katseen tarjoilijaan; mutta silloin tarttui siniviittainen vanhempi herra häntä käsivarteen — "Odotappas hiukan, serkkuni!" mutisi hän puoliääneen. — "Annappas minun toimia. Tässä täytyy olla oikea isänmaan ystävä. Hänen armonsa kuningas ratsasti vielä keppihevosella Margareta Juoksijan vieressä" — alkoi hän nyt kovaäänisesti — "silloin kun hän teki sen urotyön, että toimitti tapin saksalaiseen oluttynnyriin; se oli oiva urotyö, sen myönnämme kaikki, se tapahtui jo aikoja ennen kuin minä olin mitään toimittanut sotapäällikkönä. Samassa tilaisuudessa esiintyi hän vielä yhtä loistavasti, tullen opettajaksemme räätälinammatissa. Kunnon kansalaisina juokaamme nyt hänen kunniakseen tanskalaista olutta ja antakaamme ommella takkiemme helmat yhteen kunnollisiksi tanskalaispaidoiksi, että Danehovessa näkisivät meidän olevan yhtä uskollisia ja tottelevaisia alamaisia kuin Jon Litle ja David Thorstenson, ja yhtä todellisia tämänlaisen pukineen ystäviä kuin kuningas itse ja kuningattaren kaunis ystävä, drotsi Pietari Hoseöl! [Sukkanauha, liikanimi, jonka kansa oli antanut drotsi Pietarille.] — Nyt kuninkaan kunniaksi malja kaljaa, koska täällä ei ole muuta saatavissa. — Kuninkaan malja, hyvät herrat!"
Tämä pila, jota seurasi ivallinen hymy, herätti äänekkään naurun, ja kaikki joivat tai olivat juovinaan halveksittua kaljaa.
"Tämän maljan juo jokainen, joka ei ole urkkija tai petturi!" — jatkoi sininen, sotaisa herra. — "Täällä ei ole minkäänlaista arvo- eikä säätyeroa! Tule, kaunis poikani! Juo kuninkaan malja tässä ihanassa kaljavedessä!"