"Sen kyllä varon sillätapaa tekemästä!" — sanoi tarjoilijapoika. — "Olen liian halpa niin ylhäiseen seuraan."
"Silloin saat tyytyä siihen, että Hallandin Jaakko kreivi, kuninkaan lääniherrana, antaa rangaista sinut petturina ja salaisena kapinoitsijana!" — jatkoi sininen herra. "Vetäkää hänet ulos ja antakaa hänelle kelpo selkäsauna jalustinhihnalla!" — komensi hän aseenkantajia. — "Olemmehan kaikki kuulleet, että hän on kapinallinen, joka ei tahdo juoda kuninkaan maljaa."
Silmänräpäyksessä oli ankara käsky täytetty, vaikka voimakas mies urhoollisesti puolusti itseään.
"Sillätapaa on paras kärventää miehet omassa rasvassaan!" mörähti Jaakko kreivi ja heittäytyi ylimielisen välinpitämättömänä takaisin penkille.
"Ehkä sentään vähän liian kovasti", — sanoi nuori herttua, mutta hymyili kuitenkin mielissään, toisten nauraessa tälle raa'alle pilanteolle, joka ei heille ollut harvinainen tai millään tavalla sopimaton.
Näitten kuningas Eerik Kristofferinpojan olut- ja pukusäädösten johdosta, jotka olivat aiheuttaneet tämän näytöksen, jatkettiin nyt pilkallisella äänellä muutamien muidenkin kuninkaan porvarillisten säädösten luettelemista, joita oltiin kiittelevinään, ja sillä välin kilpailtiin niiden hullunkuristen puolten esiintuomisessa ja pidettiin ne aivan lapsellisina ja naurettavina. Erityisesti oli ankara Riibe-oikeus monen kömpelön ivan esineenä. Tämä keskustelu lopetettiin sitten vasta kun toimelias kokki astui sisään keittiöstä kantaen suurella vadilla höystettyä liharuokaa ja kehoittaen seuraa koettelemaan eikö hän ollut ansainnut parempaa paikkaa kuin laittaa vankiruokaa Sjöborgin erakoille. "Jos minä, jota kuitenkaan en tahdo toivoa", — lisäsi hän — "kerran saan tervehtiä jotakin arvoisista herroista kuulussa linnassani, niin iloitsen siitä, että minulla sitä ennen on ollut tilaisuus pelastaa kunniani, niinkuin se, joka ei menestyksettä ole tutkinut keittotaitoa kuningaskunnan oppineimmissa tuomiokapituleissa".
"Sinä olet veitikka, Martti!" sanoi mestari Grand uhaten häntä sormella. — "Minun hurskaat virkaveljeni ovat tainneet opettaa sinut siunaamaan ensin itsesi itsekieltämismerkillä; mutta pyöreät poskesi osoittavat, että sinä lihallisena maailman lapsena olet siirtänyt opit puurokauhaan ja leikkuuveitseen."
"Enkä ilman loistavia, kunnianarvoisia esikuvia", vastasi kokki veitikkamaisesti hymyillen. — "Totisesti, jos minä olisin teidän ruuanlaittajanne, enkä valtiovankien ruumiin paimen, niin pian vetäisitte lihavuudessa vertoja minulle ja arvoisille virkaveljillenne." Hän alkoi nyt innokkaana isäntänä tarjoilla ruokaa, valiten paraat palat uudelle, hengelliselle suosijalleen. Sitten hän toi suuren puumaljan kyökistä ja kiitteli siinä olevaa vahvistavaa ja elähyttävää juomaa, joka oli hänen omien tutkimustensa tulos.
"Maustettua viiniä!" huudahti Jaakko kreivi. "Sinäpäs vasta oivallinen mies olet, Martti! Tämäkö siis olikin se pyhä kirkonaarre, jota sinä ja tuomiorovasti niin urhoollisesti puolustitte myrskyssä, silloin kun me muut saimme heittää kaiken maallisen omaisuutemme mereen?"
"Niin palkitaan avut ja hyvät työt jo tässä elämässä!" — vastasi kokki. — "Nyt toivon, että kunnianarvoisa mestari Grand ei paheksi sitä, että otti pullolaatikkoni suojeluksensa alaiseksi."