"Se on varmasti näkemisen arvoinen, herra kuningas!" — vastasi Raane nopeasti ja laskeutui hyvin innokkaasti kaivokseen, mukanaan suuri osa metsästäjiä ja haukkapoikia. Vanha Jon ritari oli myöskin astunut alas hevosensa selästä; hän otti itse soihdun kätensä ja katseli miettiväisenä suurta kaivosta, laskeutumatta kuitenkaan kokonaan sinne alas.
"Olipa se oiva saalis, drotsi Pietari!" sanoi kuningas ratsastaessaan hitaasti edelleen. "Se oli uhkarohkea ja vaarallinen joukkio! Nyt ei tämä kuuluisa Niilo Rauhaton enää pääse pakoon! Vielä ennen iltaa minä annan hirttää heidät. Silloin me voimme nukkua yömme rauhallisesti, eikä meidän tarvitse siirtää huomenaamuista metsästysretkeämme." Drotsi Pietari vaikeni.
"Miksi vaikenette?" jatkoi kuningas. "Olettehan te itse ottanut heidät kiinni ilmeisen väkivaltaisen sisäänmurron ja rosvoamisen tähden? Sellaisten miesten tulkitsemiseksi ei tarvita pitkiä oikeudenkäyntejä."
"He ovat kaikki ansainneet kuoleman, herra kuningas!" vastasi drotsi Pietari — "mutta olisi kuitenkin toivottavaa, että he saisivat tehdä synninpäästön jollekin papille, ja saisivat huolehtia eksytetyistä sieluistaan".
"Siihen ei ole aikaa!" sanoi kuningas. "Minä en tahdo asua saman katon alla ryövärien ja murhaajien kanssa. Jos minä tulen vieraaksenne, drotsi Hessel, niin täytyy teidän odottamattomien vieraittenne nukkua tänä yönä hirsipuussa."
"Jos te vain käskette, herra kuningas, voidaan heidät tänä iltana viedä Viborgin vankilatorniin, eikä teidän silloin tarvitse olla heidän kanssaan saman katon alla eikä myöskään niin nopeaan langettaa verituomiota. Heidän joukossaan on miehiä, jotka ovat syntyneet parempaankin kuin lopettamaan elämänsä näin äkkiä ja julmasti."
"Ei suinkaan siihen ole kukaan syntynyt!" sanoi kuningas ajatuksiinsa vaipuen. — "Jos joku tietäisi mitä hänen kehtonsa ääressä on laulettu, ja jos sillä on jokin merkitys", lisäsi hän, "niin minä haluaisin itse tietää mitä meille laulettiin, siitä voisi olla apua näinä aikoina. Onko heidän joukossaan hienompaakin väkeä?"
"Heidän joukossaan on ainakin yksi, joka ei kuulu ihmiskunnan roskajoukkoon, ja jossa vielä on jälellä hitunen kunniaa ja ylevyyttä. Hänen sielunsa voisi ehkä vielä pelastaa. Hänen säätynsä ja syntyperänsä ovat nyt kuitenkin hänen pahimmat syyttäjänsä: hän on ylhäistä ja jaloa syntyperää. Herra kuningas, te olette itse kerran kunnioittanut häntä ritarilyönnillä!"
"Se ei häntä auta — siinä te olette oikeassa! Hän kuolkoon: jalosukuinen ritari olisi rangaistava kymmenen kertaa ankarammin, kun hänet vangitaan ryövärien ja sissien parissa. Kuka hän on?"
"Ritari Lave Rimordson, teidän jalon kuningattarenne sukulainen ja uskollisen Pentti Rimordsonin veli."