On kunnia suuri sen kuninkaan, Hän Eerik on, ruhtinas Tanskanmaan."
Nyt vasta osui esilaulajattaren lyhytnäköinen katse kuninkaaseen, ja nähdessään hänen tuikeat kasvonsa ja räpyttelevät silmänsä valahti hän kuolemankalpeaksi. Dorthe tuiotti häneen kuin noita-akka, joka manattuaan esille hirvittävän hengen itsekin kauhistuu tuon mahtavan tuntemattoman nähdessään. Hän risti ehdottomasti silmänsä ja käänsi katseensa pois hänestä; mutta nähdessään saattueen loppupäässä teloittajan apulaisineen, kohosi hänen kauhunsa korkeimmilleen, vieden kokonaan hänen mielenmalttinsa. Suonenvedontapaisesti huutaen hän kaatui maahan, sillaikaa kun kuningas käänteli arkaa orittaan ja ratsasti portista sisään seurueensa kanssa.
KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU.
Drotsi Pietari ei ollut huomannut mitä siellä tapahtui. Hän auttoi nopeasti kuninkaan alas satulasta, saattaen hänet kivirappusia myöten ylös suureen ritarisaliin. Täällä oli oivallinen pöytä katettuna, ja täällä vastaanotti kuninkaan Dorthen toimesta enemmän lystikäs kuin sulosointuinen pöytämusiikki, maalaisviuluniekkojen ja huilunsoittajien esittämänä, jotka tavallisesti soittivat maalaishäissä. He hankasivat ja puhalsivat suurimmalla ponnistuksella. Hiki helmeili otsalla, ja he kumartivat kunnioittavasti, ja koettaessaan alamaisuudessaan miellyttää kuningasta loihtivat he esiin mitä kirkuvimpia ja vihlovimpia epäsointuja. Drotsi Pietari viittasi soittajat vaikenemaan ja poistumaan kun kuningas piteli käsiään korvillaan, ja kamaripalvelija Raane vahingoniloisesti hymyillen ihaili drotsi Hesselin kekseliäisyyttä hämmästyttää kuningasta näin miellyttävällä tavalla. "Se oli minun vanhan kasvatusäitini hyvässä tarkoituksessa tekemä onnistumaton keksintö", sanoi drotsi Pietari. "Minä toivon, että te suotte anteeksi talonväkeni viattomat erehdykset, he eivät ymmärrä hovitapoja."
Kuningas näkyi olevan syviin ajatuksiin vaipunut eikä vastannut.
"Minä en ole aivan hentomielinen", alkoi Jon ritari puhua, "mutta minä voin teidän puolesta, kuninkaani, tulla aivan liikutetuksi tuollaisistakin kissannaukujaisista, kun minä vain huomaan sen olevan totisesti ja rehellisesti tarkoitettua". Ei kuningas kuunnellut hänenkään puhettaan, ja ritari Jon kääntyi drotsin puoleen. "Teidän imettäjännekö lauloi meille tuolla ulkona? Drotsi Pietari, minä en tuntenut häntä siinä puvussa."
"Tuskin itsekään tunsin hänet, mutta hän se oli varmasti. Hän on yksinkertaisuudessaan tahtonut hämmästyttää minutkin ilveilyillään."
"Hän huusi kuin huuhkaja, mutta kuitenkin se oli melkein liikuttavaa", sanoi vanha ritari, koettaen tavallisella iloisella ja avomielisellä tavallaan saattaa kuninkaan paremmalle tuulelle, jotta siten saisi kuninkaan siirtämään äkkinäisesti päätetyn teloituksen. — "Ne hyvät naiset ylistivät laulussaan teidän armahtavaisuuttanne ja lempeyttänne, kuninkaani!" jatkoi hän. "Mutta heiltä meni suu tukkoon nähdessään pyövelin teidän seurueenne jatkona. Ettekö tahtoisi ainakin tämän yön nukkua päätöksenne tehtyänne ja antaa meidän lähettää vangit Viborgin linnaan? Eiköhän olisi paras ensin vahvistaa sydäntämme täällä eikä heti ajatella vakavia asioita?"
Tähän viimeiseen kehoitukseen, johon drotsi Pietari yhtyi osoittamalla nöyrästi kunniapaikkaa pöydän päässä, näkyi kuningas suostuvan. Hän oli vaiti, mutta istuutui pöytään, jossa hän pikaisesti virkisti itseään muutamalla pikarillisella viiniä. Vanha ritari Jon koetti saada aikaan iloisen pöytäkeskustelun, mutta tällä kertaa hänelle ei tahtonut onnistua saattaa kuningasta hyvälle tuulelle. Pihalla, aivan ikkunan ulkopuolella, istui pyöveli luurankohevosella, odottaen ahneiden kätyriensä kanssa kuninkaan käskyjä. Dorthe oli kannettu sairaana vuoteeseen, ja se näky, joka oli niin voimakkaasti koskenut häneen, oli myöskin tehnyt omituisen kaamean vaikutuksen koko talonväkeen. Linnanvouti Tyko huolehti sillävälin kuninkaallisten metsämiesten sekä haukkapoikien ja tarjoilijapoikien ravitsemisesta, joita juhlittiin mitä runsaimmin kolmessa eri huoneessa. Mutta linnassa vallitsi kuolonhiljaisuus, aivankuin siellä olisi vietetty hautajaisia.
Nyt nousi kuningas äkkiä pöydästä.