"Sinun myöskin?"
"Niinkuin käskette, herra kuningas!"
"Minä luulen kuitenkin muuttaneeni mieltä. Semmoisen näyn nähtyään ei saa hyvin nukutuksi, ja meidän täytyy huomenna nousta aikaisin ylös. Drotsi Hessel, onko kaikki järjestetty metsästystä varten!"
"Ei mitään puutu, herra kuningas!" vastasi drotsi Pietari luoden häneen katseen, joka ei salannut hänen kiihoittunutta mielentilaansa.
"Minä ratsastan kuitenkin sinne!" sanoi kuningas, "se on sittenkin huvitusta. Voihan sulkea silmänsä silloin kun ei halua katsoa. Teidän täytyy itse tunnustaa, tunnollinen drotsini että minä olen ollut sekä oikeudenmukainen, että armollinen."
Drotsi Pietari kumarsi ääneti.
"Kohtelias isäntäni seuraa kai minua?" lisäsi kuningas ystävällisellä äänellä, suuttumustaan salaten.
"Minä teen sen hyvin vastenmielisesti, armollinen kuningas, mutta jos te käskette, täytyy minun totella. Tässä ei tapahtunut mitään vääryyttä sen minä myönnän. Mutta se nähtävä ei ole kuninkaallinen, ja minä olisin toivonut teille arvokkaampaa huvitusta täällä käydessänne, jota minä en enää uskalla kutsua armolliseksi."
"Antaa sen asian jäädä! Te seuraatte minua!" sanoi kuningas ja meni.
Raane hymyili, ja synkkänä ja syvästi kiihoittuneena seurasi drotsi Pietari kuninkaallista vierastaan.