KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
Seuraavana aamuna, kun aurinko nousi, paistoi se kolmentoista teloitetun ryövärin ruumiille Daugbergin-harjulla. Alempaa syvältä luolatieltä kuului iloista hälinää, metsätorvien toitotuksia ja koirien haukuntaa, suuri metsästysseurue ratsasti ohi. Etunenässä ratsasti kuningas kirkkaan viheriässä metsästyspuvussa, vanhan Jon ritarin ja drotsi Pietarin välillä. Heitä seurasi kuusi komeasti puettua tarjoilijapoikaa haukkoja ja metsästystarpeita kantaen, heidän joukossaan nähtiin pieni, ystävällinen Åke Jonson, joka kantoi kuninkaan lempihaukkaa. Kuninkaallisen metsästäjäjoukon etunenässä, joka kuletti mukanaan vitjoista kolmeakymmentä koiraa, ratsasti kamaripalvelija Raane, joka samaten kuin metsästäjät oli keveästi asestettu jousipyssyllä ja metsästyspuukolla; sitäpaitsi hänen vyöllään riippui säihkyvillä jalokivillä koristettu kapea miekka, jonka kuningas oli äskettäin antanut suosikilleen silmiinpistäväksi armonosoitteeksi. Aseenkantaja Skirmen ei ollut metsästysseurueen mukana; — hän ei ollut vielä palannut käynniltään Henner Friserin luota metsämökiltä. Hänellä oli lupa viipyä poissa tämän päivän iltaan asti, ja hänen sijastaan nyt linnanvouti Tyko seurasi drotsia, päättäen muutaman reippaan Harrestrupin metsästäjän kanssa seurueen.
Ratsastaessaan Daugbergin harjun ohi sulki kuningas vasemman silmänsä, ettei näkisi teloituspaikkaa, ja kannusti metsästysorittaan. Kun he olivat vähän matkan päässä sieltä, kääntyi hän oikealle sivulle, jolla vanha ritari Jon ratsasti. "No, he pysyivät itsepäisesti uhkamielisinä?" sanoi hän, "eilen illalla minä en tahtonut häiritä hyvää yöuntani kuulemalla teidän kertomustanne loppuun, ja itse minä en ollut niin lähellä, että olisin kuullut, mitä he sanoivat. Eikö julkea Niilo Rauhaton tahtonut mitään tunnustaa?"
"Ei sanaakaan, herra kuningas!" vastasi Jon ritari — "mutta hän nauroi ilkeästi kuollessaan, uhaten kahdeksan päivän päästä kertoa teille mitä tiesi".
Kuningas räpytteli levottomasti silmiään ja kalpeni. "Sano minulle, rakas Jon!" sanoi hän, "luuletteko te kaikkien noiden salaperäisten uhkausten ja varoitusten, joita nuo miehet lausuivat, olleen muuta kuin viekkaita verukkeita, joilla he koettivat välttää rangaistusta ja saada tilaisuuden pakenemaan?"
"Minä en tiedä, herra kuningas, mutta teidän sijassanne minä en olisi kiirehtinyt niin paljon tämän kuolemantuomion täytäntöön panemista. Se seikka, että niin ylhäistä syntyperää oleva lainsuojaton ritari oli näiden rosvojen joukossa, näyttää minusta, heidän puheistaan huolimatta, olevan todennäköisenä todisteena siitä, että he ovat olleet täällä vaarallisemmissa ja tärkeämmissä asioissa kuin aikeessa ryöstää Harrestrupin ruoka-aitta ja viinikellari. Ehkä he olisivat voineet antaa meille tärkeämpiäkin tietoja."
Kuningas oli tämän kuultuaan tullut vieläkin levottomammaksi. "Saatana!" huusi hän kiivaasti, "täytyi kiirehtiä tekemään kaikki heidän vaaralliset aikeensa mahdottomiksi. Miksi ette sanonut minulle arvelultanne ennemmin, vielä heidän eläessään? Nyt teidän viisautenne tulee liian myöhään, ritari Jon."
"Tehän ette tahtonut kuulla sanaakaan, herra kuningas. Kun minulla on selvä kuninkaallinen käsky noudatettavana, niin minun täytyy vaieta ja totella etenkin milloin, niinkuin nyt tässä, epäilemättä kaikki on oikeudenmukaista, ja puustavillisesti laillista."
"Pahus vieköön, sitten me emme enää tahdo ajatella sitä!" sanoi kuningas koettaen rauhoittaa itseään. Hän kannusti metsästysorittaan ja antoi metsästäjien puhaltaa iloisen metsästyslaulun.
Drotsi Pietari pysyi vakavana ja hiljaisena. Kuningas ei ollut vielä koko aamuna puhunut hänelle sanaakaan, ja terävänäköinen drotsi oli selvästi lukevinaan sekä kuninkaan että viekkaan kamaripalvelijan kasvoista, että hänen kukistamisensa oli päätetty, mutta että ei vain tahdottu häiritä päivän huvituksia antamalla tiedoksi hänen valtansa ja vaikutuksensa loppuneen. Tämän alakuloisen ajatuksen vaimensi kuitenkin toinen paljon tärkeämpi asia: huolenpito maan ja valtakunnan turvallisuudesta, johon Inge neidon muistutus valppaudesta ja äskeinen tapahtuma ryövärien kanssa oli antanut aihetta.