"Hiljaa, hiljaa, poika! Ei täällä auta puolustautuminen!" kuiskasi kuningas. "Elä ilmaise minua vaikeroimisellasi! Peittäkää minut oljilla, ja menkää istumaan hiljaa tuonne nurkkaan!"
He peittivät nopeasti kuninkaan oljilla ja tekivät niinkuin hän käski.
Melu yltyi nyt hirvittäväksi ulkopuolella. Ladonovea työnnettiin kiivaasti auki. Yläpuolella oleva ohut keppi katkesi, ja ovi avautui niin helposti kuin olisi se alhaalta ollut sulettu vain olkilyhteillä. Kaksitoista miestä naamaripäähineet ja harmaat munkinkauhtanat yllään astui ääneti sisään paljastetut miekat kädessä. Yhdellä heistä oli loimuava tulisoihtu kädessään. He katselivat ympärilleen joka puolelle ja näyttivät hämmästyvän kun eivät löytäneet sitä, jota etsivät. "Missä hän on? Missä piilee pelkuri tyranni!" keskeytti voimakas ääni naamioitettujen joukosta äänettömyyden, toisten katsellessa turhaan ympärilleen. Raane seisoi paljastettu miekka kädessä olkikasan luona.
"Pelasta minun elämäni, uskollinen Raane!" kuiskasi kuningas olkien alta. "Minä annan oman sisareni sinulle vaimoksi!"
"Minun herrani ja kuninkaani ei ole täällä!" huusi Raane. "Minä vartioin tässä hänen aarteitaan ja kalleuksiaan", hän viittasi paikkaan, jossa kuningas makasi. "Ensimäisen, joka lähestyy minua, rutistan minä kuoliaaksi!" Hän heilutti ohutta korumiekkaansa ja löi sillä hurjasti ja kiivaasti erästä vaunun aisaa ja puulaatikkoa, jotka olivat lattialla.
"Sinä puolustat kuningastasi kuin konna ja petturi!" kuiskasi Åke. "Anna minulle miekkasi, kun et osaa sitä paremmin käyttää!"
"Pois tieltä, poika!" huusi Raane raivostuneena, ja tähtäsi lyöntinsä hänen päätänsä kohti, kuitenkin häneen osumatta.
Asestettujen munkkiolentojen joukossa oli pieni, koukkuselkäinen mies, joka horjuvin askelin haparoi eteenpäin kuin sokeana voimakkaan sankari-olion vieressä. Nämä molemmat miehet tunkeutuivat esiin koko naamioituneen joukon etunenässä, ja sokea piteli kiinni kookkaan herran takin liepeestä, kunnes tulivat paikalle, johon Raane viittasi. Täällä he pysähtyivät molemmat suuren olkikasan luokse, johon kuningas oli piiloutunut.
"Täällä!" kaikui kumeasti rautaristikon takaa, sankariolion naamaripäähineestä, ja rautapukuinen käsivarsi kohotti valtavan miekan. Samassa silmänräpäyksessä olivat kaikki kaksitoista miekkaa kohotetut.
"Haa, haa!" huusi sokea vanhus hohottaen hurjaa mielipuolen naurua ja työntäisi äkkiä pitkän miekkansa syvälle olkikasaan.