Tunto siitä vallasta, jota täällä ei voitu evätä häneltä, sekä vakaumus siitä, että häntä yhä salaisesti pelättiin, vaikkei hänen valta-arvoansa vielä julkisesti tunnustettukaan, antoivat hänelle rohkeuden ja ilmeilleen ja käytökselleen melkein kuninkaallisen arvokkuuden, mikä sopikin hänelle hyvin. Hän lähestyi kuningatarta niin vapaasti ja kepeästi kuin tämä suhde ei olisi mitään uutta hänelle, vaan niin kuin olisi hän jo kauan ollut kuningattaren neuvonantaja ja nuoren kuninkaan suojelija. Hän puhui valtakunnan arveluttavasta tilasta, sekä siitä, mihin nyt olisi ryhdyttävä, hän puhui viisaasti ja innokkaasti, mutta myös silminnähtävin vallanosallisen ilmein. Mutta näihin ilmeisiin sopeutui myös niin suuri ritarillinen kohteliaisuus sekä kunnioittava tietoisuus kuningattaren tärkeästä vaikutuksesta kuninkaan äitinä, ettei kaunis Agnes-kuningatar mitenkään voinut loukkaantua häneen. Näytti siltä, että hänen veljensä olivat ja saaneet hänen mielensä suopeammaksi herttuaa kohtaan, ja hänen täytyi nyt ihailla sitä hienoutta, millä herttua puolusti vaatimuksiaan, näyttämättä vähintäkään liian rohkealta tai tunkeilevalta.
Se kankeus, minkä tämän keskustelun alkaessa ilmeisesti voi havaita kuningattaren käytöksessä, katosi vähitellen, ja drotsi Pietari huomasi levottomuudekseen, miten herttua imarteluillaan ja kiivailla sanoillaan salaliittolaisia vastaan nähtävästi hälvensi kaikki kuningattaren epäluulot hänen suhteestaan kuninkaan ja valtion vihollisiin.
"Se on hirveä salaliitto!" — lausui herttua nyt kiihkeästi.
— "Monet maan tärkeimmistä miehistä näyttävät olevan osallisia siihen. Ankara tutkimus tulee välttämättömäksi, jotta syylliset voitaisiin saattaa ilmi, ja viattomat vapauttaa epäluulojen alta. Minun muinainen epäsopuni kuninkaan kanssa sekä se nuoruuden ajattelemattomuus, jota minä syystä kyllä sain sovittaa Sjöborgissa, mutta jota minä myös opin siellä lannistamaan, ne ovat minut syrjäyttäneet luottamuksesta, jonka minä taas toivon voittavani uskollisilla toimilla ja neuvoilla. Suurissa, ruhtinaallisissa sieluissa ei epäluulo koskaan voi juurtua syvään, jos onkin olemassa pieniä, raukkamaisia henkiä, jotka pyrkivät sitä kasvattamaan. Mutta en minä sentään moiti ketään siitä, että hän on valpas ja varovainen", — jatkoi herttua. — "Näin onnettomina aikoina tunkeutuu epäluuloisuus ystävyyden ja sukulaisuudenkin salaisimpiin suhteisiin. Uskoisitteko sitä, jalo kuningatar: minä itse olen joutunut hirveästi epäilemään nuoruudenystävääni, drotsi Tyko Abildgaardia, ja se epäilys on nyt, surullista kyllä, vahventunut, kun hän tänä yönä on kadonnut."
"Kuinka?" — kysyi kuningatar hätkähtäen. — "Teidän drotsinne, ritari Abildgaard —"
"Niin, eikö ole kauheata, jalo kuningatar! Mies, jota monta vuotta olen pitänyt ystävänäni. — Hän oli kyllä osallinen minun nuoruudenhairahduksiini, sekä osittain syypääkin niihin, — mutta siksipä hän myös otti osaa minun kohtalooni Sjöborgissa ja, kuten uskoin, jätti vankilan hairahduksestaan yhtäläisesti tietoisena kuin minä itse, — ja nyt minulla on syytä luulla, että hän on ollut mukana Möllerupin salaliittolaiskokouksessa, siinä mielettömässä toivossa, että minä hyväksyisin tuon hirveän yrityksen, kunhan se olisi toteutettu, — vaikken minä ollut uneksinutkaan sellaista. Eilen hän sai kuulla, kuinka kauhistuneena minä tuomitsin salaliittolaisia; hän lähti luotani, enkä minä senjälkeen ole nähnyt häntä."
"Mitä siihen asiaan tulee, jalosukuinen herra", — lausui drotsi Pietari, — "niin voin minä ilmoittaa teille, että ritari Tyko Abilgaardin ottivat vartiat viime yönä kiinni hänen epäilyttävän valepukunsa tähden, mutta että hän uhkarohkean petoksen avulla on pujahtanut pois eikä häntä mistään löydetä."
Herttua vaikeni. Hän pyyhkäisi kädellään otsaansa, eikä hän salannut mielenliikutusta, joka oli omiaan tuottamaan kunniaa hänen sydämelleen.
"Jalo herttua!" — sanoi kuningatar osanottavaisena. — "Minkä tuon petollisen ystävän kautta olette menettänyt, sen te olette voittanut minun kunnioitustani ja luottamustani. Minä tiesin, että teidän drotsinne oli ollut salaliittolaisten mukana, ja oli hetkiä, jolloin teidän innokkaimmatkin puolustajanne myönsivät, että teidän tuttavallinen suhteenne tähän ritariin näytti hyvin oudolta. Minun veljeni ovat teidän ystäviänne. He ovat minulle vakuuttaneet teidän olevan vilpittömästi myötätuntoisen niin minua kuin valtiota ja kruunua kohtaan. He ovat olleet todistajina teidän kauhistukseenne tämän tavattoman konnan työn johdosta, ja heitä on erikoisesti ilahduttava se, että he saavat kuulla tämän käsittämättömän arvoituksenkin, nimittäin teidän ja ritari Abildgaardin suhteen, selvinneen teidän nuhteettomuutenne hyväksi…"
Kevyt puna levisi herttuan poskille; mutta hän käytti nopeasti hyväkseen sitä edullista vaikutelmaa, minkä hänen ilmoituksensa oli tehnyt kuningattareen. Hän neuvoi Danehoven kutsumista kokoon Nyborgiin keväällä, jolloin hän itse tahtoi olla saapuvilla, ryhtyäkseen yhdessä kuningattaren kanssa lainmukaisesti nuoren kuninkaan holhoojan tehtäviin, ensin toivonsa mukaan osoitettuaan itsensä arvolliseksi siihen turvaamalla maan hurjaa Stig-marskia ja kapinoitsijoita vastaan. Ensiksi hän neuvoi kuningatarta jäämään nuoren kuninkaan kanssa Viborgiin, jossa vahva miehistö ja porvarien uskollisuus tekivät jokaisen vihollisen hyökkäyksen mahdottomaksi. Se oli ollut myös drotsi Pietarin ja kanslerin neuvo, minkä Brandenburgin markkreivit olivat hyväksyneet.