"Näin linnan valtaamme tanssien, — oli miekat peitossa helyjen. Näin linnat antautuu."
"Nuoren Eerik kuninkaan puolesta!" huudahti drotsi Pietari astuen esiin johtajana. Hän otti heti linnan haltuunsa ja antoi viedä kapinallisen päällikön ja hänen miehensä vangittuina linnantorniin. Riiben porvarien suureksi iloksi liehui pian senjälkeen kuninkaallinen lippu taas linnanportin yläpuolella. Kookas, kaunis neitonen pystytti lipun muurinharjalle. Nyt vasta alkoivat Riibessä oikeat ilojuhlat. Sillä aikaa kun drotsi Pietari ja kreivi Gerhard miehittivät kaikki paikat luotettavilla miehillä, ottaen huomioon kaikki ankarimmat varovaisuustoimenpiteet, jatkettiin tanssia sekä linnassa että kaupungissa suurella riemulla.
KOLMASKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
Niinpian kuin drotsi Pietari oli huolehtinut linnan vartioimisesta ja porvarien turvallisuudesta, palasi hän kiihkeällä kiireellä ritarisaliin, minne hän oli jättänyt Inge neidon Skirmenin ja Thorstensonin seuraan voitonriemuisten tanssivien joukkoon. Lapsuusmorsiamen kohtaaminen ja koko tuo uskalias seikkailu tuntui vielä hänestä ihmeelliseltä unelta. Tuo petollinen tapa, jolla linna anastettiin, sekä Raanen osallisuus tähän yritykseen eivät miellyttäneet häntä. Ilo siitä, että hän taas oli tavannut reippaan Inge neidon, ja toive siitä, että hänen palaamisensa Tanskaan olisi yhtävähän ohimenevä unikuva kuin tämä yöllinen seikkailu, oli täyttänyt hänen mielensä jännityksellä ja iloisella levottomuudella, syrjäyttäen kaikki muut ajatukset. Ingeä etsiessään kasvoi yhä hänen levottomuutensa, sillä hän ei löytänyt häntä mistään. Hän näki vain nuoret, iloiset ritarit ja porvarispojat jotka nauraen ja tanssien iloisesti pyöräyttivät reippaita Riiben tyttöjä. Hän näki ritari Thorstensonin ja tuon muuten niin raskasmielisen Pentti Rimordsonin, molempien kuin huumautuneina yleisestä iloisuudesta kiitävän hänen ohitsensa yleisessä rinkitanssissa, mihin nyt kreivi Gerhardkin otti osaa, tömistellen suurilla saappaillaan, ja laulaen sydämensä pohjasta kuin muriseva karhu. Drotsi Pietari ei erottanut enää laulavien joukosta Inge neidon syvää ääntä, ritarien ja naisten toistaessa vielä reippaan esilaulajansa sanoja:
"Näin linnan valtaamme tanssien, — oli miekat peitossa helyjen. Näin linnat antautuu!
"Ens kertaa tanssija seppelpää nyt linnan voitetun herraks jää! — Edest' Eerik-kuninkaan!"
Kuningaslinnan rohkean valloituksen tuottama innostus olisi tarttunut uudelleen myöskin drotsi Pietariin, jos hän olisi voinut nähdä vilahduksenkin Inge neidosta. Hänen äkkinäinen katoamisensa oli drotsi Pietarille arvoitus, ja hänen levottomuutensa kasvoi kun hän ei huomannut Raaneakaan missään. Hän tiesi Ingen saapuneen tänne Norjasta tuon petollisen ritarin seurassa, joka hänen mielestään vielä oli sekä hänen itsensä että koko kuningashuoneen salainen vihollinen, huolimatta naamiosta, jonka hän nyt näytti ottaneen ylleen, ja siitä tärkeästä osallisuudesta, joka hänellä oli linnan valloittamisessa. Drotsi ei myöskään nähnyt sitä; reipasta, norjalaista neitoa, jota Inge oli kutsunut ystävättärekseen, ja joka Raanen kanssa oli esiintynyt tanssivien etunenässä. Hän tiesi tytön olevan kuuluisan jaarli Vähä-Alfin tyttären, ja Ingen yhteys tämän suvun kanssa lisäsi hänen levottomuuttaan. Nyt astui ritari Thorstenson tanssivien rivistä ja ojensi hänelle kätensä.
"Tämä oli totta vieköön ihana neitsytjuhla, drotsi Pietari!" huudahti sotainen herra innostuneena. "Nämä kauniit tytöt ovat vähällä viedä soturikunnian meiltä ritareilta. Sen minä myönnän: kunniakkaasti ovat tytöt tänä iltana ansainneet voitonseppeleen. Ensi kerralla se on minun toivoakseni meidän."
He astuivat syrjään, ja ritari Thorstenson kertoi levottomalle ja hajamieliselle ystävälleen miten hänet tullessaan Riibeen, pari tuntia sitten, päätä pahkaa oli saatu ottamaan osaa tähän ihmeelliseen seikkailuun, jonka tärkeä tarkoitus oli hänen puolustuksenaan, minkä vuoksi hän ei heti ollut esittänyt oikeata asiataan. "Totta puhuen, hyvä ystäväni!" lisäsi hän, — "teidän ritarimiekkanne ja tarmokas apunne, sekä drotsinarvonne oli meille tarpeen saadaksemme heidän päänsä pyörälle; mutta minä mieluummin vältin kuulla teidän omantunnon tarkkoja epäilyksiänne ja neuvoin senvuoksi Inge neidon yllättämään teidät. Jos te siitä olette vihainen, niin kohdistukoon se minuun! Te olette täällä minun päällysmieheni. Te voitte nyt, jos haluatte, sulkea minut linnantorniin, senvuoksi että minä tämän seikkailun tähden olen laiminlyönyt velvollisuuteni ja tehnyt suunnitelmia teitä vastaan yhdessä teidän morsiamenne kanssa, — sillä se hän kuitenkin varmasti on?"
"Missä hän on?" kysyi drotsi Pietari kiihkeästi. "Sitä minä en tiedä!" vastasi Thorstenson. — "Mutta antaa nyt neitosten tanssia! Elkööt kaunotarten päähänpistot enää soaisko meidän järkeämme!"