"Ettekö te sitä tiedä? Herra, eikö hän matkustanut teidän käskystänne? Kuulkaa siis: Ensiksi hän asetti kuningaslipun linnanmuurille ja lauloi, niin että kaikki porvarit sen kuulivat: 'Eerik kuninkaamme eestä!' Sitten hän pyysi minun tulemaan kanssaan kaupunginvoudin luo. Hän näytti tälle kolmella sinetillä vahvistetun kirjeen. Ja tämä kumarsi hänelle kuin kuningattarelle itselleen, ja antoi heti valjastaa hevoset vaunujen eteen — —"
"Mutta minne, minne hän matkusti, kysyn minä. — Missä on kirje? Anna tänne!"
"Tässä, herrani!" vastasi Skirmen, ojentaen hänelle pienen pergamenttipaperin, joka oli sidottu kiinni ruusunpunertavalla silkkinauhalla. "Hän matkusti Koldingiin, sanottiin, ja aikoi sieltä Ruotsiin."
Drotsi luki nopeasti pienen kirjeen ja sävähti hehkuvan punaiseksi.
"'Elä terveenä, lapsuuteni sulho!' seisoi siinä. — 'Edestä Eerik kuninkaan!' laulan vielä koko sydämestäni. Soihtu ritarini kädessä loistaa vielä silmissäni. — Hän, joka on vahva heikoissa, on antanut minullekin tehtävän. Uskollinen Jon ritari tietää sen! Kysykää häneltä, mutta elkää seuratko minua. Me olemme yhdessä tanssineet voitontanssin Tanskan synkimpänä yönä, — ja Jumalalle kiitos, se ei maksanut ainoatakaan veripisaraa. Kun lapsikuningas on Tanskan herrana, ja kruunu lepää lujasti hänen päässään, silloin me voimme ehkä onnellisempana aikana taas tavata. Vain isäni voi yhdistää meidän kätemme. — Mutta sitä jonka Jumala on yhdistänyt, eivät ihmiset voi eroittaa."
Drotsi Pietari huokasi syvään, ja hänen silmistään loisti suuri ja ihana toivo. Hän piiloitti kirjeen povelleen ja kääntyi taas Skirmenin puoleen: "Sinä sanoit hänen matkustaneen Koldingiin ja sieltä Ruotsiin — ihmeellistä, kuka sanoi sen sinulle?"
"Minä päätin sen hänen keskustelustaan linnanvoudin ja norjalaisen neidin eli rouvan — —?"
"Norjalaisen neidin," keskeytti drotsi hänet kiihkeästi, "ei suinkaan hän ritari Raanen kanssa seurannut Ingeä?"
"Ei, taivaan nimessä, niin en minä olisi antanut hänen matkustaa, vaikka minun olisi pitänyt estää hänet väkivallalla. Minähän jo sanoin, että luulin teidän tietävän kaikki — —"
"Mutta Raane, Raane — missä sinä näit hänet?"