He olivat jo ratsastaneet enemmän kuin seitsemän peninkulmaa Schleswigin maakunnassa, ja aurinko oli korkealla taivaalla, kun ylpeä Örnsborg eli Koldinglinna näkyi heille etempää. Linna oli korkealla mäellä järven takana toisella puolen Koldingjokea. Drotsin sotaori hirnui ja juoksi keveästi herransa kehoittamana.
"Mutta miksi me ratsastamme niin helvetin kyytiä?" — kysyi kreivi Gerhard hiukan kärsimättömänä ja puhkuen hengästyksissään. "Onhan vielä kahdeksan päivää Danehoveen, ja te joudutte kyllä vielä huomiseksi Nyborgiin!"
Drotsi Pietan punastui. "Minua on käsketty kiirehtimään", — sanoi hän. "Tuuli on suotuisa; mutta merimatka on täältä pitempi ja vaarallisempi kuin Snoghöiestä."
"Mutta mitä hemmettiä! Miksi ette sitten ennemmin lähde Snoghöien kautta?" kysyi kreivi. — "Mutta sehän on totta" lisäsi hän veitikkamaisesti, "te tahdotte varmaankin samalla tavata ylpeän lemmittynne".
"Mitenkä te sen arvasitte, kreivi Gerhard?" kysyi drotsi ihmeissään ja hiukan hämillään.
"Ohoh, senhän tietää joka mies maassa. Tuo ylpeä Örnsbergin linna tuolla ylhäällä on drotsi Hesselin lempilinna, eikä vuoren kotkaa siipineen ole turhaan kuvattu teidän sinettiinne ja valtiovaakunaan. Täällähän te voititte ensimäiset laakerinne taistellessanne herttua Eerikkiä vastaan ja me olemme jo kauan kuulleet teillä olevan portin ja avaimet Tanskan valtakuutaan, niin että voitte asettua sekä minua, että Schleswigin herttuaa vastaan."
"Te puhutte linnasta", vastasi drotsi Pietari hymyillen — "Niin, kyllä myönnän linnan olevan minulle rakkaan ja varustuksena sillä on tärkeä merkitys maalle ja valtakunnalle. Kuningas Eerik Kristofferinpoika on pannut sen erinomaiseen kuntoon. Minä tiedän sen silmätikuksi holsteinilaisille, mutta olkaamme siltä hyviä ystäviä. Jos herttua olisi yhtä hyvä ystävänä kuin te, niin en minä olisi kiirehtinyt niin innokkaasti valmistamaan tätä puolustuslaitosta. Suoraan sanoen", jatkoi hän ojentaen kreiville kätensä, "luulinpa teidän aikovan kiusotella minua oikean lemmittyni tähden. Enkä minä tässä tähystelytkään vain kivimorsianta. Linna on hyvissä käsissä. Tällä kertaa meillä ei ole aikaa käydä sitä katsomassa."
"Viisaana drotsina te ette taitaisi sitä uskaltaakaan, kun Holsteinin kreivi on mukana, vaikka hänellä ei olisikaan kuin toinen silmä jälellä."
"Te näette ainoalla sotapäällikön silmällänne enemmän vikoja varustuksissa kuin minä molemmillani", vastasi nuori drotsi ujosti ja katseli seuraajaansa ystävällisellä luottamuksella. "Mutta minä olen vakuutettu siitä", lisäsi hän, "ettette te ilmaisisi meidän heikkoja kohtiamme kenellekään muille kuin minulle, ja se voisi olla hyväksi sekä linnalle että minulle".
"Jos minä nyt luottaisin kohteliaisiin sanoihinne, drotsi Pietari", sanoi kreivi Gerhard, "niin tahtoisitteko te siinä tapauksessa siirtää matkanne vain puoleksi tunniksi ja ratsastaa minun kanssani kaupungin pohjoispuolitse, näyttääksenne minulle linnan neljä sankarin-patsasta sekä lähimmät varustukset?"