Viimeiset sanat hän kohdisti herttualle. Tämä astui esiin ja kumarsi syvään kuningattarelle, vastaten vapaasti ja korusanoin tähän kunnioittavaan vastaanotto-tervehdykseen. Näennäisellä innostuksella hän ilmaisi uskollisuutensa kuningatarta ja nuorta kuningasta kohtaan, ja hän ylisti kuningashuoneen uskollisia miehiä hyvin nöyrällä ja mielistelevällä kaunopuheliaisuudella, joka ei ollut vaikuttamatta koolla olevien herrojen suurimpaan enemmistöön.
Sitten avattiin ruokasalin ovet. Herttua saattoi kuningattaren pöytään, ja nuori kuningas istui hänen oikealle puolelleen.
Ensi kerran poikkesivat kuningatar ja nuori kuningas siitä surullisesta hiljaisuudesta, joka oli vallinnut hovissa kuningas Eerik Kristofferin pojan kuoleman jälkeen. Tämä herttuan tervetuliaisjuhla ei ollut kuitenkaan mitenkään meluava; ei kuulunut laulua eikä soittoa, ei äänekästä iloa, ja heti illallisen päätyttyä hajaantui seura. Herttua vetäytyi siihen osaan linnaa, joka tavallisesti Danehoven aikana oli hänelle varattu. Ritari Jon asettui taas henkivartiopäällikönpaikalleen kuninkaallisten huoneiden edustalle, ja drotsi Pietari poistui mitä levottomimmassa jännityksessä asuntoonsa.
Kun totinen drotsi astui arkihuoneeseensa, näki hän kreivi Gerhardin istuvan leveässä nojatuolissa pöydän ääressä ja maistelevan viinipikarista, sillaikaa kun vanha emännöitsijä Dorthe, joka taas hoiti isäntänsä taloutta, kattoi pöytää. Drotsin viittauksesta poistui toimelias imettäjä heti tuvasta, hänen tervehtiessään levottomassa jännityksessä vierastaan.
"Tervetuloa kotiin, hyvä ystäväni!" sanoi kreivi nousten iloisena ja joi rauhallisesti pikarinsa pohjaan sekä laski sen pöydälle. "Minä olen istunut täällä vähän aikaa ja koonnut voimia hyvällä viinillänne. Jos teidän kasvatusäitinne on imettänyt teidät sillä, niin eipä ole ihme että te olette voimakas ja vahva. Hän on erinomainen emännöitsijä. Te ette ikinä saa parempaa, vaikka saisitte enkelin vaimoksenne. Olipa onni ettei hän tullut hirtetyksi tai elävänä haudatuksi naisellisen kunniansa tähden. No, miten jaksatte? Enkö minä ole tervetullut? Näyttäähän siltä kuin teidät olisi tuomittu lainsuojattomaksi Danehovessa tai haastettu Riibe-oikeuteen."
"Te olette sydämellisesti tervetullut, jalo kreivi Gerhard!" vastasi drotsi, ojentaen hänelle kätensä. — "Jos minä en ole rauhallisen enkä iloisen näköinen, niin se ei ole teidän syynne. Minä näen teidän pysyvän sanassanne, ja te olette rehellinen ennustaja. Herttua on tullut vasta tänä iltana. Huomenna hän on minun ja kuningashuoneen valtias. Mutta mitä uusia tietoja teillä taas on? Mitä olette saanut selville?"
"Erinomaisia asioita, hyvä ystäväni! Te olitte yhtä lähellä tulla elävänä haudatuksi kuin teidän imettäjänne. Nordborgin linnassa olisitte saanut istua. — Maantierosvon kielenkahleet sain irroitetuksi asettamalla hyvän miekkani hänen kurkulleen. Hänen oli käsketty nitistää poikki teidän kaulanne, ellette olisi tahtonut antaa vangita itseänne elävänä. Olihan teillä taskussanne tärkeät todistukset kuninkaanmurhaajista."
"Senkövuoksi? — No niin, nyt alan ymmärtää!" vastasi drotsi Pietari. — "Mutta mitä muuta vielä?"
"Odotappas hiukan, kunnon ystäväni! Ei tässä eletä vain lavertelemisesta. Teidän kirotut valtioasianne ovat näinä päivinä vieneet melkein kaikki voimat minulta." Näin sanoen kreivi Gerhard istuutui taas rauhallisesti tuoliinsa ja täytti pikarin, drotsin kärsimättömästi odotellessa häneltä tärkeitä lisätietoja.
"Herttua se vasta hieno herra on!" jatkoi kreivi taas, tyhjennettyään viinipikarin ja kehuttuaan sen hyvyyttä. "Minua sanotaan huimapääksi, joka lyö suoraan eteensä ja kulkee mutkittelematta suorinta tietä. Mutta saattepa nyt nähdä, että osaan minäkin kulkea ketunjahdilla, ja etten minä vältä pahimpiakaan mutkia ja kiertoteitä — —"