"Sen uskon sydämeni pohjasta, rakas kreivi Gerhard! Mutta Jumalan nimessä elkää todistelko sitä minulle tällä kertaa! Mitä te tiedätte? — Mitä hankkeita on herttualla? — Mikä esti hänet saapumasta Danehoveen? Missä hän on viipynyt?"
"Hiljempaa, hiljempaa toki, hyvä ystäväni! Ei voi vastata kaikkeen yhdellä kertaa. Hän ei ole nukkunut kolmeen viimeiseen vuorokauteen, enkä minäkään. Sen te kyllä huomaatte minusta. Minä olen ratsastanut kuoliaaksi kolme hevosta ja pysyn tuskin itse pystyssä. Mutta kuulkaa nyt kaikki alusta asti. Silloin kun me tanssimme Riiben somien tyttöjen kanssa, vetelehti herttua, niinkuin te tiedätte, laiskana leirissään Riiben luona. Mutta pyhän Germanuksen päivänä — antakaa kun katson! — se oli viime toukokuun 28:tena päivänä — se oli Danehoven ensi päivä — silloin hän oli varmasti Schleswigissä ja laati piispan ja oman neuvostonsa läsnäollessa Lybekin kauppiaitten eduksi, kauppasopimuksen, jolla oli seuraava sisältö — —"
"Teettekö pilaa minusta, kreivi Gerhard, mitä ihmeessä on kruunulla ja valtakunnalla tekemistä näiden kaupustelijoiden kanssa?"
"Enemmän kuin te uneksittekaan, hyvä ystäväni!! Kauppakirjan sisältöä teidän ei tarvitse kuulla, koska minä en enää sitä muista, eikä se kuulu koko asiaan. Mutta huomatkaa: hän ryhtyi julkiseen, mitättömään hallinnolliseen toimenpiteeseen Schleswigissä samana päivänä, jona hänet täällä piti valittaman valtakunnanhoitajaksi ja kuninkaan holhoojaksi! Kas, siinä valtiollinen arvoitus, josta jälkimaailma saa kovan pähkinän pureskellakseen, mutta minäpä voinkin selittää teille sen arvoituksen. Hän oli vähän sitä ennen ollut Helgenaesissa marski Stigin luona —"
"Kaiken sen me tiedämme", keskeytti drotsi hänet kärsimättömänä. "Sitä hän ei ole salannut; mutta se on juuri laskettu hänelle kunniaksi, todistukseksi hänen uskollisuudestaan ja rohkeasta uutteruudestaan kuningashuoneen puolesta."
"Hyvä, jos te tiedätte kaikki, viisas herra drotsi, niin olette te ehkä myöskin Pitkäsääri-vanhustani viisaampi, saadaanpas nähdä —!"
"Teidän hovinarrinneko? — —"
"Niin juuri, tehän tunnette kyllä hänet. Ajottain hän kyllä on mielenviassa, kuvitellen olevansa kuollut kuningas, lyödessään toisen silmäni puhki, mutta silloin kun hän ei ole hullu ja haluaa näyttää ihmiselle pitkän nenän, on hän saatanan terhakka mies, jolle voi nauraa itsensä melkein kuoliaaksi."
"Mutta, hyvä Jumala, mitä tekemistä narrilla on valtioasioiden kanssa? Elkää toki unohtako sanoa minulle sanottavaanne tuon hassuttelijan tähden!"
"Kunnia Pitkäsäärelle, hyvä ystäväni! Semmoinen narri voi olla koko valtaneuvostoa viisaampi; hän on kolme päivää ollut puettuna rautaan kiireestä kantapäähän asti ja näytellyt marskin uskottua palvelijaa Mads Jydea. Hän oli hiuskarvalleen tuon raa'an miehen näköinen ja osasi aivan mestarillisesti matkia hänen juutilaista murrettaan. Täten hän sai selville sen minkä minä jo aavistin, ja minkä vanha Henner oli huomannut ollessaan marskin vankina. Herttuan pysyessä poissa Danehovelta, nostettaisiin täällä marskin ja hänen ystäviensä johdolla kapina Danehoven ensimäisenä päivänä. Mutta senpä minä sain estetyksi sulkemalla kaikki lauttauspaikat kolmeksi päiväksi, niin ettei ainoakaan kapinallinen päässyt tulemaan tälle puolen."