Eerik Menvedin lapsuus: Historiallinen romaani

by Bernhard Severin Ingemann

Drotsi Pietari vaikeni. Kunnioituksesta valtioviisaaseen vanhukseen kuningatar ja nuori kuningas selittivät olevansa tyytyväiset tuomioon, koska niin monet taitavat ja arvossapidetyt miehet katsoivat sen lailliseksi ja oikeudenmukaiseksi.

Kuninkaanmurhaajien lainsuojattomuustuomio laadittiin nyt muodolliseksi; kuningas, molemmat valtakunnanhoitajat sekä säätyjen valitsemat valtuutetut miehet allekirjoittivat sen, ja se varustettiin sinetillä, jonka jälkeen drotsi luki sen ääneen kokoontuneelle Danehovelle. Tarkasti vartioituina vietiin heti senjälkeen nuo kolme tuomittua ritaria rantaan, jossa heidät asetettiin veneeseen, sinne heille varustettiin vesikauha, tulukset sekä elintarpeita kolmeksi päiväksi. Heille annettiin siten tilaisuus huolehtia turvallisuudestaan ja väistyä katkeroituneen kansanjoukon tieltä, jota vastaan ei heitä enää mikään vartio voinut suojata, niinpian kuin hirvittävä sana "lainsuojaton" oli heille julistettu.

Kun siis tämä tärkeä asia oli loppuunsuoritettu, astui Brandenburgin kreivi Otto valtaistuimen-eteen. Tervehdittyään ensin kunnioittavasti kuninkaallisia, hän kääntyi ritariston puoleen, sanoen: "Minun kuninkaallinen sisarenpoikani, kuningas Eerik Eerikinpoika, on pyytänyt saada vastaanottaa ritarilyönnin minun kädestäni tällä Danehovella, ja minä pidän kunnianani voidessani antaa sen hänelle. Kuninkaanpoika, joka jo kehdosta asti on kantanut kuningasnimeä, voidaan jo syntymästä asti pitää ritarina ja kuninkaaksi nimitettynä hän on koroitettu kaikkien alempien arvojen yläpuolelle. Mutta kuninkailla ja ruhtinailla on ollut se kiitettävä tapa, etteivät he ole ylenkatsoneet ritarin arvoa, ennenkuin heidät on voideltu ja kruunattu ritarien ja ruhtinaallisten läänitysherrojen päämieheksi. Minä vapautan ritariston puolesta minun kuninkaallisen sisarenpoikani niistä kokeista ja valmistusmenoista, joita tavallisesti vaaditaan ritarinarvoa jaettaessa." Hän kääntyi nyt juhlallisesti itse nuoren kuninkaan puoleen ja jatkoi: "Minä kysyn siis sinulta, kuningas Eerik Eerikinpoika, sinun uskollisen kansasi ja Tanskan ritariston läsnäollessa: Missä tarkoituksessa sinä tahdot pyrkiä meidän ritarikuntaamme? Lupaatko ja vannotko suojella pyhää kristillistä uskoa ja ritarikunnan kunniaa?"

Nuori kuningas oli noussut valtaistuimelta ja paljastanut päänsä; hänen poskensa hehkuivat, ja hänen tummansiniset silmänsä loistivat lapsellisesta ilosta ja innostuksesta. "Niin, sen minä tahdon, niin totta kuin kaikki pyhimykset minua auttakoot!" huudahti hän. "Jumala ja pyhä neitsyt tietävät minun rukoukseni ja aikomukseni, ja pyhä Yrjänä tietää sen myöskin. Minä pyydän ritarilyönnin sinun kädestäsi, rakas enoni, tullakseni kunnialla voidelluksi ja kruunatuksi Tanskan kuninkaaksi, ja voidakseni näyttää rakkaalle kansalleni ja kaikille ihmisille, etten minä tahdo olla ainoastaan hyvä ja oikeutta rakastava kuningas, vaan ensiksi ja etupäässä moitteeton ritari, joka ei tahdo olla häpeäksi Tanskalle eikä suurten Waldemarien kruunulle. Mitä aseenkantajan tulee ymmärtää ennenkuin hän voi kantaa kultaisia kannuksia sen kaiken on minun rakas asemestarini, drotsi Pietari Hessel, minulle opettanut, ja sen minä tahdon osoittaa ensi kilpa-ajoissa ja turnajaisissa. Ritarilain minä olen opetellut niinkuin pyhän sanan, ja minä vannon Pyhän Yrjänän ja Pyhän Neitsyen kautta, että minä pysyn sille uskollisena elämäni loppuun asti." Hän vaikeni hetkeksi liikutettuna ja näytti miettivän; sitten hän jatkoi innokkaasti: "Minä en tahdo elää huoletonna tässä maailmassa, vaan tahdon suojella kansaa ja vuodattaa vereni uskoni ja pyhän kirkon puolesta. Minä tiedän, että kirkko on niinkuin ihmisen pää, ja ritaristo sen käsivarret, jotka puolustavat koko ruumista; ja sen minä tahdonkin tehdä niin hyvin kuin voin. Minä tahdon auttaa leskiä, isättömiä ja kaikkia turvattomia ihmisiä. Minä tahdon olla kaikkien puhtaiden ja siveitten naisten suojelija. Minä tahdon olla nöyrä, totuutta rakastava, uskollinen sanassani, urhoollinen ja auttavainen. Minä tahdon harjoittaa kaikkia seitsemää ritariavua ja varoa kaikkia seitsemää kuolemansyntiä Jumalan ja pyhän neitsyen avulla!"

Senjälkeen kun nuori kuningas oli lausunut ja vannonut tämän lyhyen otteen ritarilaista, astui hän alas valtaistuimelta ja vastaanotti ritariuden symboolit ja koristeet, jotka hänelle hänen toiveensa mukaan antaisivat maan tärkeimmät miehet ja kuningashuoneen uskollisimmat ystävät. Drotsi kiinnitti kultakannukset hänen jalkaansa, muistuttaen hänelle niiden merkitystä sydämellisellä rakkaudella ja ilolla. Vanha Jon ritari puki hänen ylleen kepeän panssaripaidan ja rintahaarniskan, kehoittaen häntä miehuullisuuteen ja urhoollisuuteen. Kreivi Gerhard oli pyytänyt osakseen sitoa käsivarrenvarustukset; sen hän teki iloisen ja osanottavan näköisenä, toivoen jalon Agnes-kuningattaren pojalle onnea, voimaa ja voittoja kaikissa elämänvaiheissa. Vihdoin nousi kuningatar itse ojentaakseen ritarinoviisille kimaltelevat panssarihansikkaat, ja kiinnittääkseen hänen vyölleen kullatun miekan, jota aseairueet kantoivat. Hän kosketti ensin kunnioittavasti huulillaan miekan ristinmuotoista kahvaa, ja, kiinnittäessään omin käsin kirjailemansa kullatun miekkavyön poikansa vyötäisille, hän suuteli häntä liikutettuna otsalle ja pyysi ettei hän koskaan unohtaisi sen merkitystä. Vyöhön näet oli kirjailtu lilja, vaaka ja sydän, jotka olivat puhtauden, hurskauden ja kristillisen rakkauden esikuvia. Senjälkeen kuningatar poistui istuimelleen ja kukin ritari paikoilleen.

Pieni, ritarillisesti koristettu kuningas notkisti nyt polvensa, markkreivi Otto vetäisi esille miekkansa ja suuteli kahvan ristiä. "Tanskan kuningas Eerik Eerikinpoika!" sanoi markkreivi juhlallisesti, "Jumalan rakkaan pojan, pyhän neitsyen ja pyhän Yrjänän nimessä minä lyön sinut ritariksi! Ole urhoollinen, pelkäämätön ja uskollinen!" Torvien soidessa kosketti hän senjälkeen ritarillista noviisia kolme kertaa olkapäähän miekanlappeella.

Kyyneleet kohosivat nuoren kuninkaan silmiin; hän nousi ääneti, yhteenliitetyin käsin, kuin hiljaa rukoillen. Sitten hän vastaanotti vielä markkreivin kädestä valkotöyhtöisen kullatun kypärin, jota hän katseli ihaillen ja asetti sen kultakiharaiseen päähänsä. Viimeiseksi antoi markkreivi hänelle käteen kullatun keihään ja ripusti hänen vasempaan käsivarteensa komean kilven samalla vaakunalla koristettuna, jonka hän itse oli valinnut ensimäiseen kirjavaan lapsenkilpeensä. Kuninkaan ystävä ja leikkitoveri, aseenkantaja Åke Jonson, oli sillaikaa taluttanut esiin komean, maidonkarvaisen juoksijaoriin, koristettuna kimaltelevalla satulapeitteellä ja korkea höyhentöyhtö kiinnitettynä otsaan. Nuori kuningas hypähti satulaan, jalustimia käyttämättä. Hän hypitteli oritta, heilutti keihästään, esiintyen näin koko ritarikomeudessaan kansalle, joka äärettömällä riemulla vastaanotti hänen iloiset, ystävälliset tervehdyksensä. Hän ratsasti tällä tapaa taitavaa kiertojuoksua kolme kertaa suuren Danehove-piirin ympäri, ilman kajahtaessa torvien toitotuksista ja kansan ilohuudoista. Tämä näky näytti ilahduttavan vakavimpiakin ritareita, ja varmuus, jolla pieni, rohkea lapsiritari ohjasi orittaan ihmetytti heitä. Vanha ritari Jon katsahti drotsi Pietariin, ja hänen huulillaan kaareili salaperäinen hymy. Mutta kansan riemuhuudot ja yleinen ihastus nuoreen lapsikuninkaaseen olivat liikuttaneet häntä omituisesti, ja hän vei nopeasti käden silmilleen, yhtyessään koko sydämestään ja kovalla äänellä kansan huutoon: "Jumala siunatkoon meidän nuorta kuningastamme!"

Huolimatta asevarustuksistaan ja monista aseistaan, hypähti Eerik reippaasti korkean hevosen selästä, jonka hän taas antoi aseenkantajansa viedä pois, ja astui rauhallisesti takaisin valtaistuimelle.

Tämän juhlallisuuden kestäessä herttua oli istunut hiljaa ja miettiväisenä. Drotsi Pietari ei ollut iloitessaan kuninkaallisesta oppilastaan kuitenkaan koko aikana heittänyt herttuan kasvoja näkyvistään. Se peitetty suuttumus, jonka hän oli niissä lukevinaan, muistutti häntä liiankin voimakkaasti siitä, ettei vielä ollut aika riemuita ja iloita Tanskassa.

Nyt Eerik kuningas nousi, vähän hengästyneenä rajusta ratsastuksesta, ja kääntyi herttuan puoleen. "Kun minä nyt itse olen ritari", sanoi hän, "ja olen oikeutettu jakamaan ritarilyöntejä kenelle tahdon, niin olkoon minun ruhtinaallinen sukulaiseni ja holhoojani, Etelä-Jyllannin herttua Waldemar ensimäinen, joka sen vastaanottaa minun kädestäni!"