"Minä en sitä tiedä, teidän armonne", vastasi nuori, totinen aseenkantaja. "Mutta minä arvaan, että asia on välttämätön ja tärkeä. Drotsi ei tullut henkivartiosalin kautta, vaan maanalaista salakäytävää pitkin yhdessä tuon Kielistä tulleen yksisilmäisen herran kanssa."
"Kreivi Gerhardin!" huudahti kuningatar vetäisten äkkiä hunnun kasvoilleen — "onko hänkin täällä? Onko hänkin pyytänyt puhutella minua?"
"Sitä minä en tiedä, teidän armonne. Minulla oli vahtivuoroni kuninkaan sisimmän oven edessä, enkä minä tiennyt muurissa olevan salaovea, ennenkuin se avautui, ja molemmat herrat seisoivat minun edessäni. Drotsi käski heti herättämään kuninkaan, ja minä tottelin. Heidät molemmat päästettiin heti sisään, ja he puhelivat salaa kuninkaan kanssa hänen makuuhuoneessaan. Heti senjälkeen hän soitti, ja pukeutuessaan hän käski minun varovasti ottamaan selvän siitä oliko teidän armonne yksin täällä, pyytäen minun sanomaan teille, mitä minä jo olen sanonut."
"Hyvä on!" sanoi kuningatar. "Sano herrallesi, kuninkaalle, että minä odotan häntä täällä niiden kanssa, jotka hän katsoo välttämättömäksi ottaa mukaansa!"
Åke Jonson tervehti kunnioittavasti ja poistui. Kuningatar oli noussut levottomana. Hän avasi pienen, kullatun kirstun, joka oli pöydällä ja kätki sinne päiväkirjansa. Senjälkeen hän astui pari kertaa edestakaisin suuren hiotun teräspeilin ohi, mihin hän heitti pikaisin katseen, järjestellen alasvalahtaneita palmikoltaan ja vetäen päähineensä syrjään. Heti senjälkeen avattiin salaovi, ja Eerik kuningas astui sisään pitäen drotsi Pietaria kädestä.
"Kuulkaa häntä, äitini!" sanoi pieni kuningas kiivaasti — "kuunnelkaa ja lukekaa mitä hyvä drotsi ja kreivi Gerhard ovat saaneet selville! — Herttua on petturi: Hän aikoo viekotella meidät turmioon."
"Elkää tulko rauhattomaksi, jalo kuningatar!" sanoi drotsi Pietari tervehtien kunnioittavasti. "Vaaraa ei ole vielä. Mutta ilman hyvin tärkeitä syitä minä en olisi tohtinut lähestyä teitä näin sopimattomaan aikaan ja tällä tapaa. Huomenna se olisi ollut myöhäistä. Teidän ja kuninkaan turvallisuuden vuoksi on nyt yhtä tärkeää, että te tiedätte sen kuin olisi ollut vaarallista maalle ja valtakunnalle, jos herttua olisi saanut vähimmänkään aavistuksen siitä, että meillä oli selvillä hänen uhkarohkeat yrityksensä."
"Mitä tämä merkitsee? Te hämmästytätte minua, drotsi Hessel!" sanoi kuningatar levottomana. "Onko teillä varmat todisteet, vai ovatko nämät taas teidän ja oppineen kanslerin haaveita? Joko herttua on viekkain teeskentelijä taivaan alla, ja katala ihminen — tai hän on minulle ja kuningashuoneelle täysin uskollinen."
"Lukekaa, lukekaa itse, teidän armonne!" sanoi drotsi Pietari ojentaen hänelle kreivi Gerhardin sinetillä varustetun pergamenttilehden. "Jokaisen sanan siinä voi jalo kreivi Gerhard heti, jos sen vaaditte, valallaan todistaa. Hän odottaa viereisessä huoneessa teidän käskyjänne."
Kuningatar istuutui pöydän ääreen ja luki nopeasti drotsi Pietarin muistiinpanemat todisteet syistä, jotka aiheuttivat herttuan jäämään pois Danehovelta. Hän kalpeni. "Onko tämä mahdollista!" huudahti hän nousten. — "Suuri Jumala, onko todellakin valtakunnan ja kuningashuoneen kohtalo tällaisen petturin käsissä? — Ja sen te tiesitte tänään, ennen Danehoven alkamista, drotsi Hessel! Ja te ette repineet naamiota petturin kasvoilta ja paljastaneet häntä koko kansan nähden!"