"Mitä sinä sillä tarkoitat, Pitkäsääri? Onhan tuuli Isolta-Beltiltä jotenkin hyvä!"
"Mutta ei ole Vähän-Beltin puolelta, näetkös. Venemiehet sanovat sitä herttuan tuuleksi, ja kun se tuulee meitä vasten, pitäisi niin valtioviisaan nenän, kuin sinun herrasi, hyvästi tuntea Finnerupin ladon olkien hajun."
"Kääntäkää vaunut ja hevoset!" kaikui nyt drotsi Pietarin ääni linnanrappusilta. — "Kuninkaallinen perhe ajaa satamaan!"
Kaikki aseenkantajat tottelivat, ja kuninkaalliset vaunut käännettiin linnanportaitten edessä. Drotsi Pietari meni taas linnaan, ja heti senjälkeen astui kuningatar ulos herttuan tukemana, ja nuori kuningas taluttaen sisartaan Mereteä. He astuivat kaikki vaunuihin, sekä myös prinssi Kristoffer. Huolimatta herttuan kohteliaasta käytöksestä oli vastenmielinen hämmästys huomattavissa hänen teeskennellyssä hymyssään.
"Me emme tohdi tarjota teille paikkaa naisvaunussa, herttua Waldemar", sanoi kuningatar, "siihen te olette liian taitava ratsastaja".
Herttua vastasi kohteliaasti kumartaen ja hypähti satulaansa niinkuin muutkin.
"Laivasillalle!" huusi ritari Jon nyt ajopojalle, ja suuren ritarikulkueen etunenässä vierivät kuninkaalliset vaunut linnanpihasta vanhalle rantaportille ja sieltä satamaan, lukuisan uteliaan kansanjoukon seuraamana, jotka taukoamatta huusivat ilosta nähdessään nuoren kuninkaan nyökäyttävän heille ja kuningattaren majesteetillisen tervehdyksen.
"He matkustavat Skjelskjörin juhlille ja kruunaukseen — Lundiin kruunausjuhlaan!" huusivat he kilpaa; ja tuhansia tervehdyshuutoja ja siunauksia kuului heille joka taholta.
Juhla Skjelskjörissä oli määrätty seuraavaksi päiväksi. Ritari Jonin ja drotsi Pietarin toimesta oli Lundin arkkipiispa jo yöllä purjehtinut nopeakulkuisella purjelaivalla valmistamaan kaikkea kuninkaan vastaanotoksi ja kruunaukseksi Lundissa. Nyborgin satamassa olivat laivat lähtövalmiina, ja pian oli koko saattue sijoittunut niihin. Kuninkaallisessa laivassa, jonne herttuakin sai paikkansa, olivat myöskin drotsi, kansleri ja kreivi Gerhard, sekä ritari Jon ja kaikki kuninkaalliset henkivartijat. Herttuan suureksi hämmästykseksi seurasi kuninkaallista laivaa kaksi suurta pitkälaivaa, jotka kaikki olivat täynnä sotaväkeä. Herttuan oma lukuisa seurue ritareita ja heidän aseenkantajiaan, sekä tuomiorovasti Grand ja useita Danehovella olleita hengellisiä herroja seurasivat kuninkaallista laivaa kolmella pienemmällä laivalla. Kovassa myötätuulessa purjehdittiin ulos vuonosta. Melkein samaan aikaan lähti kepeärakenteinen jahti rannasta, ja Skirmen kertoi isännälleen arvelevansa sen norjalaiseksi merirosvolaivaksi, mihin hän sen satamassa ollessa oli nähnyt herttuan aseenkantajan pujahtavan. Drotsi Pietari katsoi vakavana epäilyttävän purjeveneen jälkeen, joka pian oli kadonnut näkyvistä.
Ilma oli mitä ihanin. Kuningatar seisoi laivan peräkannella, ja katseli tyytyväisenä takaisin Fyenin rannikolle, jossa vielä ihmisjoukot seisoivat heilutellen hattujaan ja kajahuttaen tervehdyshuutojaan.