Skirmen, joka herransa käskystä vartioi jokaista herttuan askelta, seisoi tällä hetkellä yhdessä tornin nurkkauksessa, jonne syvä varjo lankesi. Heti herttuan mentyä, astui uskollinen aseenkantaja piilostaan ja astui tornin ohi kiirehtiäkseen isäntänsä luo kanslerin huoneisiin.
"Armiaan Jumalan nimessä, kuule minua, nuori mies!" kuiskasi vangittu ritari. "Olethan sinä drotsi Hesselin aseenkantaja?"
"Mitä te tahdotte?" kysyi Skirmen pysähtyen.
"Sano herrallesi", änkytti vanki, "että se mies, joka kerran pelasti drotsi Pietari Hesselin elämän ja vapauden, tahtoisi sielunsa rauhan tähden silmänräpäyksen ajan puhutella häntä! Sano, että minä voin ilmoittaa hänelle jotakin hyvin tärkeää — mutta kiirehdi"!
"Sen asian minä toimitan!" vastasi Skirmen ja kiiruhti pois.
Vanki kömpi alas vaarallisesta paikastaan ristikon alta. Hän kuunteli jännityksellä jokaista ääntä; mutta kesti kauan ennenkuin hän kuuli minkäänlaista liikettä käytävästä. Viimeinkin hän kuuli vanginvartijan avaimien kalisevan. Telkeet lyötiin ovelta; se avattiin ja lukittiin taas. Drotsi Pietari seisoi hänen luonaan vankilassa. Kuunvalo lankesi ristikon kautta vangin kalpeille kasvoille, hän jäi istumaan kumaraan asentoonsa luomatta katsettaan tulijaan. Drotsi jäi hetkeksi äänetönnä seisomaan ovelle ja katseli häntä. Litle-suvun jalot pääpiirteet noissa heikoissa, villiintyneissä kasvoissa muistuttivat hänelle tuskallisesti sekä Inge neitoa että urheata Jon-ritaria. Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. "Onneton!" sanoi hän. "Mitä minä voin tehdä rauhanne hyväksi, ja mitä teillä on minulle uskottavaa?"
"Sanokaa minulle totuus, Pietari Hessel!" sanoi vanki väräjävin äänin, mutta sillä isällisellä äänellä, joka muistutti drotsille heidän suhdettaan hänen lapsuudessaan. "Oletteko sinä ja Jon serkku minun tuomareitani?"
"Emme ole, Jumalan kiitos! Meidän suhteemme teihin on vapauttanut meidät tuomitsemasta teidän asiaanne."
"Hyvä! Silloin voin toivoa vielä armahdusta. Sinulta ja Jon ritarilta minä voin odottaa vain sitä, jota te kutsutte oikeudeksi, mutta Jumala meitä kaikkia auttakoon, jos meitä oikeuden mukaan kohdeltaisiin — —"
"Ritari Lave", keskeytti drotsi Pietari hänet, — "uskotteko te todellakin, ettei voimakas, ehkä liiankin voimakas ääni puhu teidän puolestanne sekä minun että teidän vanhan sukulaisenne sydämessä?"