"Minä uskon sinua ja annan sinulle siitä todisteen. Koska sinä et tahdo tuomita minua, niin minä uskallan uskoa sinulle asiani ja sanoa mikä sydäntäni painostaa." Näin sanoessaan vanki nousi ja katseli drotsia tutkivasti. — "Onnettomuus on nyt opettanut minulle sen, minkä sinä ennen turhaan koetit saada minua uskomaan", jatkoi hän entiseen tuttavalliseen tapaansa. "Nyt minä huomaan ettei kapina ja salavehkeily laillista hallitusta vastaan tuota onnea eikä siunausta, vaikka se tapahtuisi puhtaimmasta isänmaanrakkaudesta. Maalain mukaan minut tuomitaan, mutta kuninkaalla on armahtamisoikeus. Minä jätän elämäni ja kohtaloni nuoren kuninkaan käsiin! Minä en ole mitenkään osallinen hänen isänsä murhaan, ja hän voi armahtaa minua. Minä olen nähnyt hänet tänään. Jos minä olisin nähnyt hänet sellaisena ennen, niin en minä nyt istuisi täällä. Nyt minä ymmärrän, ettei edes voimakas Stig-marski voinut katsoa lapsikuningasta silmiin ja kieltää häneltä kuninkaannimeä. Sinä olit hänen asemestarinsa ja opettajansa, Pietari Hessel, enkä minä ihmettele, että sinä odotat suurinta hänestä. Jos hän lahjoittaa minulle henkeni, niin minä tahdon vannoa hänelle uskollisuusvalan. Minä tahdon ilmoittaa hänelle tärkeitä asioita — minä tahdon tunnustaa syntini kanslerille ja sovittaa rikokseni valtiovankilassa — sano se hänelle!"
"Suuri Jumala!" huudahti drotsi Pietari sydämestään iloiten ja tarttui lämmöllä vangin tutisevaan käteen. "Rohkenenko uskoa mitä kuulen! Siis on armelias Jumala kuullut minun rukoukseni ja taivuttanut teidän sydämenne! Te tahdotte olla meidän nuorelle kuninkaallemme uskollinen. Te tahdotte tunnustaa kaikki, ja vannoa hänelle uskollisuutta. — Te tahdotte hyvittää kaiken entisen, — ja hän tahtoo — hänen täytyy armahtaa teidät. — Mutta se ei ole hänen yksin päätettävissään", lisäsi drotsi miettiväisenä — "ilman herttuan ja kuningattaren hyvää muistia hän ei voi armahtaa teitä".
Ritari Laven kalpeat posket sävähtivät hehkuvan punaisiksi. Hän oli vaiti hetken ja näytti miettivän. "Herttua ei voi tuomita minua", kuiskasi hän senjälkeen tuttavallisesti ja hymyili viekkaasti, — "siitä minä olen huolehtinut. Kuninkaan opettajana ja neuvonantajana sinä voit yhdellä sanalla määrätä hänen tahtonsa. Ystävällinen sana kuningattarelle ei taitaisi kaikua kuuroille korville. Oli aika, jolloin drotsi Pietari Hessel voi saada ihmeitä aikaan ihanan Agnes kuningattaren kautta — —"
Drotsi Pietarin kasvot synkistyivät. Ritari Laven kasvojenilme ei miellyttänyt häntä. Tuo mielenmuutoksen tuottama ilo katosi äkkiä, kun hän samassa muisti Skirmenin äsken tekemän havainnon. "Ihmisenä minä kuitenkin voinen puhua sielläkin missä minun drotsina tulisi vaieta", sanoi hän ankaran vakavasti, "mutta sen minä rohkenen ainoastaan silloin, jos varmasti tiedän teidän puhuvan totta, ja että te ette täälläkin puno juonia kuninkaan ja isänmaan vahingoksi".
"Mitä, alatteko te epäillä? Drotsi Pietari!" vastasi ritari Lave pelästyneenä ja koettaen peittää suuttumustaan. "Olenhan minä kääntynyt teidän valtiouskoonne. Tahtoisitteko nähdä minun ulvovan tuhassa ja tomussa ennenkuin uskotte sen? Tehkää minun puolestanne minkä voitte, Pietari Hessel! Saatte nähdä, että minä en ole kiittämätön!" jatkoi hän levottomammalla ja sydämellisemmällä äänellä. "Sinun isäsi oli minun ystäväni, enkä minä ole unohtanut minä lupasin hänelle hänen kuolinhetkellään: Jos sinä nyt pelastat minun henkeni, niinkuin minä kerran pelastin sinun, niin ei minun isänkäteni enää kauvemmin tahdo eroittaa sitä minkä voimakkaampi käsi on yhteenliittänyt — —"
Drotsi oli tullut hyvin liikutetuksi; mutta samassa hän huomasi viekkaan hymyn ritari Laven levottomilla kasvoilla, ja suuttumuksella hän tunsi miten vähällä hän oli ollut antaa pettää itsensä. "Minä en edes siitä hinnasta myö uskollisuuttani, ritari Lave!" huudahti hän kiivaasti, tuntien itsetuntonsa loukatuksi. "Ennenkuin minä ylenkatsomatta itseäni, puhun ja lupaan teidän puolestanne, täytyy minun tietää, voimmeko me luottaa teihin. Mitä teillä on tekemistä herttuan kanssa? Mitä seisoi niissä kirjeissä, jotka te annoitte herttuan äsken nostaa hänen hansikkansa kera!"
Ritari Lave lyyhähti kauhistuneena istualleen ja valahti kuolonkalpeaksi. "Kirjeet! — Mitkä kirjeet?" sopersi hän. "Haa, oletteko te kaikkitietävä! Ne sisälsivät — ne sisälsivät — elävän Jumalan nimessä, ne eivät sisältäneet muuta kuin sen mikä on totta, — että minä olin varomaton narri tuodessani kirjeet maihin, joista voi koitua ikävyyksiä herttualle, ellen minä selittäisi hänelle niiden yhtenäisyyttä. Minä voin vakuuttaa hänen vihollisensa kirjoittaneen ne siinä tarkoituksessa, että annettaisiin ne ryöstää ja asetettaisiin hänet epäluulonalaiseksi salaisesta liittoutumisesta lainsuojattomien kanssa — —"
"Onneton!" — keskeytti drotsi Pietari hänet. "Te seisotte jo pohjattoman syvyyden partaalla, jonka yläpuolelta kaksi terävää miekkaa ovat valmiit musertamaan teidät ja kuitenkin te valehtelette. Minä en voi, enkä uskalla nyt mennä takuuseen teidän puolestanne. Te olette vielä vaarallinen mies Tanskalle ja kuningashuoneelle, ja minä olisin maankavaltaja, jos tahtoisin todistaa toisin pelastaakseni teidät. Mutta teidän sielunne rauhasta minä tahdon huolehtia. Jos te tahdotte vilpittömästi tunnustaa kanslerille teidän syntinne, jos vielä tahdotte ajatella iankaikkista parastanne, niin ehkä kansleri voi puhua puolestanne armahtavalle Jumalalle ja kuninkaalle. Tunnin kuluessa hän on teidän luonanne!"
"Oi niin, sallikaa kanslerin tulla valmistamaan minua kuolemaan!" valitteli ritari Lave ja pyyhki tuskanhien otsaltaan, "minä tahdon antautua Jumalan huomaan. Ihmisiltä minä en kuitenkaan voi odottaa armahdusta. Oi, jos minun Ingeni näkisi miten kovasydäminen te olette, drotsi Pietari, niin hän ei ikinä rakastaisi miestä, joka voi olla niin julma hänen onnettomalle isälleen."
"Kaikkivaltias Jumala on minun todistajani!" huudahti drotsi Pietari ja painoi kätensä rintaansa vasten mitä syvimmän tuskan valtaamana. "Viiltää syvästi sydäntäni, etten minä voi paremmin luottaa teihin. Herttuan te tahdotte voittaa petollisilla todisteilla ja minun petollisilla toiveilla. Ei, ritari Lave Litle! Siten te ette pelastu. Vain totuus voi pelastaa teidät ja isänmaan, ja meidät kaikki. Jumala suokoon teidän horjuvalle mielellenne lujuutta ja voimia tahtomaan totisesti ja vakavasti sen, mitä te nyt sanotte vain teeskennellen pelastuaksenne inhimillisestä tuomioistuimesta!"