Kuningatar oli rohkeasti ratsastanut uskollisten henkivartijoidensa keskelle, ja hän oli kohta heidän etunenässään kreivi Gerhardin ja drotsi Pietarin kanssa. Heidän edessään pakeni herttua joukkoineen taakseen katsomatta kuin pelon lamauttamana.
"Mutta, jalo kuningatar!" sanoi drotsi Pietari, "teidän läsnäolonne täällä on liian uhkarohkea".
"Minä en tunne itseäni missään turvallisemmaksi kuin teidän ja urhollisen kreivi Gerhardin luona!" vastasi hän luottavaisesti.
"Olisipa häpeä!" huudahti kreivi Gerhard, "jos me nyt emme olisi voittamattomia".
Kaupungin ulkopuolella niinkutsutulla Trandrupin kentällä, jossa Henrik Aemeldorf oli voittanut kuningas Kristofferin, komensi herttua vasta ratsumiehensä pysähtymään ja kääntämään hevosensa. Kun herttua oli ennättänyt täällä kyllin etäälle, käytti hän välimatkaa hyväkseen järjestääkseen pikaisesti miehensä taisteluasemaan. Samassa drotsi Pietari kuuli hurjia hyökkäyshuutoja takaansa. Hän katseli taakseen ja huomasi joukon rautapukuisia ratsumiehiä, joiden joukossa hän luuli tuntevansa Jaakko kreivin ja molemmat Danehovella olleet lainsuojattomat ritarit.
"Te olette uskaltanut liian etäälle, jalo kuningatar!" sanoi hän levottomana. "Petturit ovat yllättäneet meidät. Miehet, asettukaa kuningattaren ympäri! Elkää väistykö hänen vierestään, kreivi Gerhard!"
"Tuhat tulimmaista!" murahti kreivi Gerhard. "Jääkää te ennemmin keskustaan, drotsi Hessel!" Mutta drotsi ei kuunnellut hänen puhettaan. Kuningattaren ratsumiehet olivat heti totelleet heidän päällikkönsä käskyä ja muodostaneet piirin hallitsijattarensa ympäri. Kuningatar pysyttelihe keskellä kehää, katsellen joka taholle ympärilleen. Hän oli valahtanut kalpeaksi, mutta hän kokosi kaikki voimansa ja piti tarkasti silmällä kaikkia vihollisen liikkeitä. Kreivi Gerhard ratsasti nelistäen ympäri kehää päristellen kuin villi leijona häkissään. Vihollinen tunkeili esiin kummaltakin puolen. Drotsi Pietari antoi kehän laajeta ja höllin ohjin, miekka vasemmassa kädessään hän hyökkäsi herttuaa ja hänen ratsumiehiään kohti.
"Kääntykää te nyt lainsuojattomia vastaan, kreivi Gerhard!" sanoi kuningatar rauhallisesti.
Tämä olikin taitavan sotapäällikön tarkoitus. Hän hyökkäsi kehän ulkopuolelle huutaen: "Eteenpäin kaaressa! Seuratkaa minua!"
Molemmat laajenneet puolikaaret olivat siten pian muodostuneet kahdeksi tiheäksi linjaksi, taistellen kumpikin vastakkaiseen suuntaan jakaantuneina, kaksinkertaisesti voimakkaampaa vihollista vastaan. Keskelle kenttää jääden, oli kuningatar pakoitettu näkemään verisen ja kiivaan taistelun, jossa moni hänen uskollisista miehistään menetti henkensä. Hänen poskensa hehkuivat innostuksesta ja osanotosta. Hän katsoi vuoroon drotsi Pietariin ja vuoroon kreivi Gerhardiin päin. Mutta useimmin viivähti hänen katseensa urheaa kreivi Gerhardia ihailemaan, joka taisteluinnossaan iloisesti heilutti miekkaansa ja näytti joka miekan iskulla tunkevan vihollisensa askeleen taapäin. Välimatka molempien ratsujoukkojen välillä piteni joka silmänräpäyksessä. Kuningatar oli innolla seurannut kreivi Gerhardin urhokasta etenemistä. Nyt hän taas kääntyi drotsi Pietariin päin ja huudahti kauhusta: Hän näki tämän ratsumiesten joutuneen epäjärjestykseen, ja drotsi itse suistui hevosensa selästä keskelle herttuan väkeä, jotka raivokkaasti huutaen syöksyivät hänen kimppuunsa.