Kun turnajaiset jo näyttivät päättyneen, nähtiin vieraan ritarin, yllään kullattu haarniska ja kruunupäisen kypärän silmikko suljettuna, ratsastavan aituuksen luo hurjalla hirnuvalla sotaoriilla. Hän heitti teräshansikkansa kreivi Gerhardin jalkoihin, ja sanaakaan sanomatta hän kosketti terävällä keihäänsä kärjellä kreivin rintahaarniskaan kiinnitettyä mustaa harsoa. Agnes kuningatar kalpeni. Kaikki säpsähtivät ja katselivat kauhuissaan komeaa ritaria. "Herttua! — herttua Waldemar!" kuiskasi toinen toiselleen. Mutta ei kukaan tiennyt varmasti oliko tämä arvelu oikea.
Kreivi Gerhard hypähti, suuttumuksesta puhkuen, ratsunsa selkään valmiina taisteluun, otettuaan ylös hansikkaan merkiksi siitä että oli vastaanottanut otteluvaatimuksen, ilman sen enempiä selityksiä. Airueet päästivät vieraan ritarin aituukseen. Hän hypitteli ylpeästi orittaan, heilutellen terävää keihästään, joka ennusti vakavaa taistelua. Myöskin kreivi Gerhard tarttui murhaavaan aseeseen. Taistelutuomari huomautti tämän olevan juhlatilaisuuden eikä kaksintaistelun. Mutta suuttunut kreivi Gerhard vaati saada taistella kostaakseen loukkauksen, eikä sitä voitu estää. Salaman nopeudella ritarit hyökkäsivät toisiaan kohti. Kreivi Gerhardin keihäs taittui kullattua rintahaarniskaa vasten; hän itse sai rintaansa voimakkaan sysäyksen, mutta jäi istumaan järkkymättömänä satulaansa ja paljasti miekkansa.
Vieraan ritarin oli voimakas isku nostanut korkealle satulassa; mutta hän istui taas heti kuin kiinninaulattuna siinä, nauraen ivallisesti rautasilmikon takaa. Hän heitti pois keihäänsä ja paljasti miekkansa. Kiivain ottein säilät koskettivat toisiaan. Molemmat olivat taitavia miekkailijoita. Kreivi Gerhard kolautti syvän kuhmun vastustajansa kullattuun kypärään, lyöden kruunun siitä pois. Mutta hänen ketterä ja harkitseva vastustajansa käytti hyväkseen hänen hillitsemätöntä kiivauttaan. Kaikki seurasivat jännityksellä ja tarkkaavaisesti vaarallista ottelua.
"Ylhäisen naiseni kunnian tähden!" huusi nyt kreivi Gerhard aikoen tehdä ratkaisevan hyökkäyksen ja paljasti päänsä ja kaulansa. Hänen vastustajansa oli kohottanut miekkansa ehkäistäkseen häntä, ja käyttääkseen hyväkseen tämän varomattomuutta, mutta hän väistikin vain hyökkäyksen ja pysähtyi äkkiä tuijottamaan aituuksen yli. Samassa kuului voimakas ääni: "Täällä taistelee kunniaton ritari!" Kaikki kääntyivät hämmästyneinä sinne, mistä ääni kuului, ja he näkivät solakan, pitkän ritarin, terässininen haarniska yllään, ja silmikko suljettuna pysähtyvän aitauksen eteen, pidellen kädessään komeaa tikaria. "Tunnetko sinä tämän todistajan, petturi!" jatkoi sama ääni. Sininen ritari käänteli tikaria kädessään, ja sen kultainen, leijonanmuotoinen kahva välähteli kirkkaasti auringonpaisteessa.
"Tuo tikari vedettiin Eerik Kristofferinpojan ruumiista Pyhän Cecilian yönä!" huusi voimakas ääni kansan joukosta. "Tuon tikarin möi Melfarin aseseppä Troels herttua Waldemarille", huusi toinen ääni, "sen minä voin todistaa ja vannoa".
"Se on marskin tikari, Stig-marskin tikari!" huusi kolmas ääni.
Taistelu oli keskeytetty. Kultahaarniskainen ritari istui kuin kivettyneenä satulassaan tuijottaen sinistä ritaria ja tikaria. Miekka putosi hänen kädestään, hän horjahti satulassaan, ja oli vähällä mennä tainnoksiin. Mutta nuoren kuninkaan viittauksesta astui nyt airut esille ja huusi: Elköön kukaan hengen uhalla häiritkö taistelevia sanoin tai liikkein!
Tämän käskyn kuullessaan sininen ritari kumarsi kunnioittavasti ja piilotti tikarin povelleen, mutta jäi tyynenä paikalleen, tuijottaen kreivi Gerhardin vastustajaan.
"Ojenna hänelle miekka!" huusi nyt kreivi Gerhard asepersevantille. "Minä tiedän taistelevani petollisen ja kunniattoman ritarin kanssa, mutta toisen meistä täytyy täällä heittää henkensä."
Asepersevantin kumartuessa ottamaan ylös pudotettua miekkaa, kannusti kultainen ritari äkkiä orittaan ja karahutti täyttä nelistä pois aituuksesta. Kaikki katsoivat hämmästyneinä hänen jälkeensä, ja kuolemanhiljaisuus vallitsi, kunnes ei kukaan enää eroittanut häntä. Nyt katsottiin minne sininen ritari oli joutunut; mutta hänkin oli kadonnut sankkaan ihmisjoukkoon, joka ympäröi aituusta.