Kreivi Gerhard oli yksin taistelukentällä ja hänet julistettiin tämän kunniataistelun voittajaksi. Tämä omituinen tapahtuma herätti mitä erilaisimpia arveluita katsojissa. Ritarileikki oli lopussa, ja kuninkaalliset palasivat takaisin linnaan. Vanhan Jon ritarin astuessa Inge neidon ohitse, hän kuiskasi hiljaa: "drotsi Pietari!"
Inge nyökäytti hiljaa, hehkuvan punan kohotessa ihanille poskille. Hän oli huomannut ruusunpunaisen nauhan sinisen ritarin haarniskassa, ja hän luuli tunteneensa sen hiusnauhakseen. Mutta hänelle oli arvoitus, miten hänen vangittu ritarinsa oli päässyt tänne.
* * * * *
Mutta ennenkuin Helsingborgin ritarileikit olivat loppuneet, kutsui tärkeä viesti nuoren Tanskan kuninkaan ja kaikki hänen ritarinsa Själlandiin. Kattegatissa oli nähty norjalainen laivasto, ja pelättiin heidän laskevan maihin Örekrogissa, jossa Flynderborgin linnoitus ritari Laven petoksen kautta vielä oli kapinallisten käsissä. Kun vanha ritari Jon ojensi uskolliselle Ingelle kätensä hyvästiksi, kuiskasi tämä salaa hänen korvaansa pari sanaa, ojentaen hänelle pienen pergamenttilehden, johon muutamilla vedoilla oli piirretty rakennus, ja tie oli merkitty pienillä risteillä. Ritari katseli hämmästyneenä Ingeä ja näytti tarkasti kuuntelevan joka sanaa, minkä hän sanoi. Inge toisti pari sanaa ja viittasi lehteen, jonka ritari Jon pani huolellisesti talteen. Hän nyökäytti iloisesti Ingelle, painoi hyvin liikutettuna suudelman hänen otsalleen ja kiirehti kuninkaallisien kanssa laivaan.
Noustiin esteettömästi maihin Själlandin rannikolle, lähelle Örekrogia. Kreivi Gerhard saattoi heti kuningattaren ja prinssi Kristofferin Riibelinnaan, joka näinä levottomina aikoina katsottiin sopivimmaksi pakopaikaksi kuninkaalliselle perheelle. Mutta nuori kuningas ei taipunut lähtemään Själlandista. Hän matkusti heti Rimordsonin kanssa Korsörin luona olevaan Tornborgin linnaan, tarkastaakseen tämän tärkeän linnoituksen ja kiirehtiäkseen itse laivaston varustamista. Sillaikaa ritari Jon varustautui suojelemaan pohjoista Själlandia vihollisten hyökkäyksiltä.
Korsörin luona olevat pitkälaivat Kuningas antoi heti miehittää ja lähetti ne pohjois-Själlandin rannikolle toimimaan siellä yhdessä Jon ritarin kanssa. Nuori kuningas osasi huolehtia kaikesta. Linnan varustuksista hänellä oli paljon huomauttamista. Rimordsonin täytyi monessa asiassa myöntää hänen olevan oikeassa ja hän ihmetteli hänen aikaisia tietojaan linnoitustaidossa, jonka hän oli oppinut drotsi Pietarilta.
Kymmenen päivää senjälkeen kun hän oli saapunut Tornborgiin, käveli kuningas eräänä aamuna aikaisin linnan valleilla, ritari Rimordsonin ja erään Örekrogista olevan ritarin kanssa, joka oli tuonut hänelle tärkeitä tietoja. Norjalaiset olivat astuneet maihin Örekrogissa ja polttaneet kaupungin tuhaksi; mutta ritari Jon oli joutunut porvarien avuksi. Maanalaisen käytävän kautta, johon hän oli näyttänyt heille tien, olivat he vanha herra etunenässä tunkeutuneet Flynderborgiin ja valloittaneet linnoituksen; tästä lujasta varustuksesta olivat viholliset karkoitetut. Ritari kertoi nyt yksityiskohtaisesti kuninkaalle miten kaikki oli tapahtunut, ja että oli turhaan etsitty linnanherran salakammiosta Flynderborgissa niitä lainsuojattomien kirjeitä, joiden vastaanottamisesta ennen kuninkaanmurhaa Lave Litle oli syytetty.
"Kaikkien pyhimysten nimessä, se oli oikein", sanoi nuori kuningas. "Vanha, uskollinen Jon ei ole tahtonut sanallakaan puhua serkkunsa Laven hengen puolesta, mutta nyt hän on pyyhkäissyt pois osan hänen synneistään. Antakaa kanslerin ilmoittaa Kallundborgin valtiovangille, että hänen tuomionsa on lykätty vuodeksi eteenpäin, koska hänen uskollinen serkkunsa on valloittanut Flynderborgin eikä sieltä ole löydetty hänen pahimpien petostensa todisteita."
Rimordson katsahti surumielisesti nuoreen kuninkaaseen. "Suokoon Jumala ja pyhä neitsyt", sanoi hän, "teidän jokaisen uskollisen miehenne voivan hyvittää sen, minkä heidän sukulaisensa ovat rikkoneet! Tuskin on enää ainoaakaan rehellistä miestä maassa, jonka ystävät tai sukulaiset eivät olisi vankilassa tai joutuneet hirsipuuhun, eikä kaikki ole vielä lopussa." Raskasmielinen ritari ajatteli hirtettyä veljeänsä Lavea ja Jon veljeänsä, joka nyt myöskin oli menettänyt henkensä.
"Onhan laki kaikkien herra", sanoi nuori kuningas huoaten. "Enhän minä senvuoksi niin aikaisin tullut kuninkaaksi. Mutta Jumalalle kiitos, vielä on uskollisia miehiä maassa. Kun saisin vain vielä drotsi Pietarin luokseni!"