Marski viittasi tuomaan itselleen pikarillisen viiniä, jonka juotuaan hän vähän tointui. — "Pappi — kappalainen!" huusi hän tuskan valtaamana.
Uskolliselle aseenkantajalle selvisi nyt vasta hänen herransa tila, ja hän syöksyi ulos hakemaan sekä pappia että lääkäriä. Tuskin hän oli ehtinyt ulos ovesta, niin äsken ilmoitettu vieras astui sisään. Tulija oli komea herra, päässä korkea sulkahattu ja hartioilla purppuraviitta. Viitanpäähine peitti kasvot, se valahti syrjään ja näkyviin tulivat rohkeat, hienopiirteiset ritarinkasvot, mutta ne olivat kalpeat ja levottoman näköiset.
"Herttua Waldemar!" huudahti marski, aikoen nousta, mutta vaipui taas takaisin tuoliinsa. "Tulitteko te tänne näkemään sen miehen kuolevan, jonka te tuomitsitte lainsuojattomaksi?"
"Tulenko minä niin vakavana hetkenä?" huudahti herttua hämmästyneenä. "No niin, silloin on koston enkeli tullut teidänkin luoksenne. Minä tulin siis liian myöhään taistellakseni teidän kanssanne elämästä ja kuolemasta!"
"Ehkäpä vielä voin sen tehdä", vastasi marski ja koetti nousta. "No, antakaa ensin kuulla minkävuoksi, — mutta kiirehtikää!"
"Te olette petollisena valapattona rikkonut lupauksenne ja ritarisananne: Te olette luvannut minun kruununi Norjan kuninkaalle."
"Niin olen, sillä te rikoitte sopimuksen ja tuomitsitte minut lainsuojattomaksi."
"Te tiedätte kyllä minun tehneen sen pelastaakseni teidät; mutta se olikin teille tervetullut tekosyy. Mutta enhän olisi voinutkaan odottaa parempaa uskollisuutta kuninkaanmurhaajalta."
"Te syytätte itseänne, herttua Waldemar. Siihen syntiin, jos se oli synniksi luettava, olette te osallinen yhtähyvin kuin minä. — Minulla oli paljon kostettavaa, — teillä vain vähän. Voitteko te kuninkaanmurhaan nähden pestä kätenne. Te olitte siihen osallinen yhtäpaljon kuin minä."
"Voimakkaampi tuomari on tuominnut meidän välillämme", sanoi herttua. — "Minä menen, enkä minä tahdo kirota teitä teidän kuolinhetkellänne. Mutta yksi asia teidän on sanottava minulle; ratkaiskaa minulle arvoitus, joka on tehdä minut hulluksi: Missä on leijonamiekka, minkä minä annoin teille sinä hetkenä, jolloin me vannoimme tyrannin kuoleman?"