Herra drotsi Pietari Hoseöl hän huutavi miehilleen: "Ylös nyt, ei viivytä kauempaa! On viestit tärkeät tulleet.
Ylös nyt! on aika jo vetää teräs huotrasta siekailematta" — — —
Tässä laulu äkkiä keskeytyi, kun karjatyttö pelästyneenä juoksi sisään heidän luokseen, kertoen nähneensä ruumissaattueen soihtuineen. Kaikki tytöt heittivät kartat käsistään ja pudottivat villat sylistään. Miehet heräsivät, ja hieroskelivat silmiään; mutta ei kukaan uskaltanut mennä ulos katsomaan mitä siellä oli.
"Olettepa te raukkoja", sanoi pieni, mustatukkainen tyttö, joka oli työn valvojana. "Varmaankin taas jokin lainsuojaton on surmattu, ja nyt hänen toverinsa koettavat saada hänet salaa haudatuksi siunattuun maahan. Niin he hautasivat Arvid Pentinpojan, jonka Tuke Ebbesen löi kuoliaaksi."
"Niin, mutta ei sitä kuleta soihtujen valossa ja suurissa joukoissa silloin kun tahdotaan salaa haudata pahantekijä!" sanoi karjatyttö. "Uskokaa pois, se on kuninkaan tai jonkun mahtavan miehen ruumissaatto, jos ne vain eivät kaikki ole kummituksia."
"Kyllä ne ovat ilmieläviä ihmisiä!" sanoi neito nauraen. "Ja se on pelkuri, joka ei uskalla tulla katsomaan."
"Uskallatko sinä, Else, mennä katsomaan!" kysyi karjatyttö. "Mene vain, jos olet niin rohkea kuin kerskailet! Minä sain jo kyllikseni yhdestä kerrasta, vieläkin polveni vapisevat."
"Mene sinä, Else!" kehoitti kyökkipalvelijatar. "Olethan sinä niin rohkea ja miehekäs! Onhan pitkä Mads Jyde, marskin aseenkantaja, ollut sinun sulhasesi. Hänen kanssaan minä en uskaltaisi olla kahden, en mistään hinnasta."
"Sen minä kyllä uskon!" vastasi Else ylvästellen. "Ei olekaan hyvä leikkiä Mads Jyden kanssa. Sellaista miestä ei teillä ole koko Fyenin saarella."
"Uskaltaisitko sinä sanoa saman pelimanni Kristianin kuullen?" kysyi yksi tytöistä.