"Se on pilkkalaulu piispasta tuolla alhaalla", — vastasi Martti, "ja sen minä olen itse sepittänyt. Katsokaas, härnätäkseni häntä oikein aikatavalla, ja pilkatakseni hänen oppiaan, olen pistänyt siihen mausteeksi hiukan latinaakin. Sen olen oppinut isä Yrjänältä." Ja nyt hän jatkoi:
"Crimen laesae Majestatis"! [Majesteettirikos] nyt verkko se palkakseen jää. "Custodibus inebriatis" [Kun vahdit ovat päihtyneet] Ketut ketuilla metsästää. Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan kehno kärpänen verkossaan!
Kokin näin laulaessa kovaäänisesti, kuului kahleitten helinää arkkipiispan vankilasta, jolloin molemmat puoleksi päihtyneet vanginvartijat hypähtivät ylös, ja Yrjö, joka vielä oli selvä, mutta joka ei ollut kuunnellut laulua, käytti tilaisuutta hyväkseen puhaltaakseen muutaman kokin hopearahoista taskuunsa. "Antaa sen koiran kulutella kahleitaan", sanoi Martti jääden rauhassa istumaan. "Hän kuuli kyllä minun pilkkaavan häntä laulullani ja se häntä harmitti; mutta se on hänelle vain hyväksi."
"Sinä olet oikeassa, Martti!" sanoi ratsumies Niilo, kurkistaessaan alas lattiakolon kautta. "Hän riuhtoo kahleitaan kuin riivattu. Usko pois, sinun latinantaitosi häntä suututti. Mutta eipä se haitaksi ole — antaapa hänen vain kuulla, ettemme me maallikotkaan aivan oppimattomina elele."
"Tulkaa toverit, juomaan!" huusi kokki ja jatkoi laulamistaan, alkaen samalla hoiperrellen kävellä lattialla niinkuin olisi ollut aivan juovuksissa:
Hei, hei, sinä uhmaava vanki linnunlaulun sä tunnet, mi soi? Jospa unhoitit myös latinankin et onnea löytää sä voi! Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan kehno kärpänen verkossaan! Linnun myötäkö viestin viedä? Rooman porttiinko johtaisi tie? Tai minne ei suuntasi tiedä, sama taival sen takaisin vie. Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan kehno kärpänen verkossaan.
Viimeistä värssyä laulaessaan hän heittäytyi pitkälleen arkkipiispan vankilan kolon kohdalle ja tirkisti sinne alas.
"Tuo petollinen kokki on lähetetty tänne, minua kiduttamaan!" kuuli hän vangin syvään huoaten kuiskaavan.
Uhmailkoon vaan, ja suriskoon vaan kehno kärpänen verkossaan!
lauloi Martti täyttä kurkkua, ja noustuaan hoiperrellen hän yhä uudelleen lauloi loppusäettä, mihin vahtimiehet ääneen nauraen yhtyivät.