"Minä tapasin hyvän ystävän ja sukulaiseni tuolla metsäluostarissa", sanoi herra Brock välinpitämättömällä äänellä Pallelle. "Hän on hauska mies, kuten huomaatte: hän nauraa omille ajatuksilleen, silloin kun hänen seurastaan puuttuu iloisuus ja hauskat leikkipuheet. Hänellä on lemmitty Vordingborgissa, jonka hän aikoo yllättää; mutta senvuoksi hän haluaa olla tuntematon, ja te osannette vaieta, ellette halua sopimattomalla sanalla itse joutua vaaraan?"
"Olkaa rauhassa", vastasi Palle. "Vaiteliaisuus on avu, jonka pakko opettaa jokaiselle viisaalle miehelle meidän aikanamme. Ja helppohan minun on vaieta, kun minä en edes tiedä teidän arvoisan ystävänne ja sukulaisenne nimeä."
"Sen minä voin uskoa teille: hänen nimensä on Juhana Limbek, mutta hän kutsuu itseään Åke Mustaparraksi, joka lähti pyhiinvaellusretkelle pyhälle maalle", jatkoi ritari Brock hiljaa. "Mutta pitäkää se salaisuutena! Minun serkkuni ei kärsi itseään pilkattavan, nähkääs, ja jos te häiritsette hänen rakkausseikkailuaan turhilla puheilla niin varokaa silloin hänen miekkaansa. Hän on taitavampi miekkailija kuin paholainen itse, sen minä voin vakuuttaa teille. Hän on rakkausasioittensa vuoksi taittanut monen uljaan ritarin niskan."
"Tuskinpa hän minusta saa kilpakosijaa", vastasi Palle, "vaikka minun sanotaankin olevan kauniimman sukupuolen suosikin."
"Niin sanokaa se vielä toisen kerran", ivaili ritari Brock nauraen. "Kuka ei tuntisi tuota kaunista laulua herra Pallen kosimaretkestä neiti Gunillan ajopojan luo."
"Paholainen vieköön kaikki hienot neidit ja kosimaretket!" vastasi Palle suuttuneena. "Oletteko tekin kuullut sen valheellisen pilkkalaulun? Tuo ovela neitonen ei nyt enää taida päästä kujeilemaan rehellisen miehen kanssa, jos on totta, että Stig-marskin karanneet tytöt istuvat elinkautisessa vankeudessa Vordingborgissa."
Panssaroitu matkatoveri tuli nämä sanat kuultuaan hyvin tarkkaavaiseksi ja mittaili herra Pallea ivallisin, suuttunein katsein.
"Katsokaappas nyt", kuiskasi ritari Brock, "minun rakastunut serkkuni ei voi edes kuulla puhuttavan neidoista tai kilpakosijoista, sillä heti hänen verensä joutuu kuohuksiin. Olkaa varuillanne, herra Palle, ja elkää vain sekaantuko hänen asioihinsa!" Näin sanottuaan hän kääntyi pois hämmästyneestä kamaripalvelijasta ja liittyi molempiin toisiin matkatovereihinsa, joilla yhtä vähän kuin hänellä oli halua puhelemiseen. Melkein sanaakaan vaihtamatta, jatkettiin matkaa synkissä mietteissä Vordingborgiin.
TOINEN LUKU.
Silloin kun nuo molemmat mahtavat ja tunnetut ritarit Niilo Brock ja Juhana Papae, lainsuojaton ystävänsä välissään ja huolestunut herra Palle sivullaan, seurueineen ratsastivat Vordingborgin kaupunginportin läpi, vallitsi sellainen melu ja väentungos kaupungissa, ettei heitä melkein ollenkaan huomattu. Kuningas oli saapunut, mukanaan veljensä junkkari ja lukuisa ritarijoukko: drotsi Åke Johnsson; marski Niilo Olavinpoika Biler, Meklenburgin kreivi Henrik, ja melkein kaikki hänen tärkeimmät miehensä olivat hänen mukanaan. Linnan täyttivät ruhtinaalliset vieraat ja heidän uhkeat seurueensa. Äskettäin olivat Slesvigin herttua Waldemar ja hänen veljensä, sankarivartaloinen Langelandin herttua Eerik, ratsastaneet linnaan, ja väkijoukolla oli paljon puhumista herttua Eerikin pitkistä sääristä, jonka vertaisia ei kukaan ollut nähnyt.