"Läks sotaan nuori Ulf von Jerm, läks urhona kuninkaansa. 'Te mulle miehiä lainatkaa, minä kostan isäni kuolon!'"
"Vaiti!" — tiuskasi kuningas polkaisten jalkaa.
Marski vaikeni ja katsoi häneen silmät hämmästyksestä selko selällään.
"Mitä te ajattelette, herra marski! Tahdotteko muistuttaa kuninkaalle hänen isänsä kuolemaa?" kuiskasi Henrik kreivi hänen korvaansa.
"Herra Luoja, kuka sellaista ajattelee!" — sanoi marski poistuen nopeasti syrjään. Vähän senjälkeen tuli hovimestari pyytämään kuningasta ja hänen vieraitaan illalliselle, avaten samalla ruokasalin oven.
Kuten tavallisesti kuninkaan ollessa läsnä noudatettiin kaikkia ritarisääntöjen mukaisia pöytätapoja. Kullakin ritarilla oli määrätty paikkansa sekä omituinen pieni ruokaliinansa, ja kun kuningas astui paikalleen, kulki hän mielellään ympäri ritariensa pöydän, heittäen silloin tällöin tarkastavan katseen näille pikku liinoille, joiden piti olla aivan levällään kunkin ritarin istuinsijan kohdalla, leipä ja lautanen määrätyssä järjestyksessä niillä. Jos liinassa näkyi reikä tai halkein, tai leipä oli väärinpäin, niin se antoi aihetta kunniaakoskevaan syytökseen sitä ritaria kohtaan, jonka liina ja leipä olivat, ja sellaisen syytöksen alaisen oli kohta lähdettävä pöydästä ja hän oli suljettuna ritaripiiristä siksi kunnes hyvitti rikoksensa. Turnajaisten edellisenä päivänä oli useimmiten joku aseairut ja pari aliairuetta saapuvilla kuninkaan ja hänen ritariensa pöydän luona katsomassa, että tapoja noudatettiin. Näin oli tänäkin iltana. Kun kuningas saapui pöydän keskikohdalle, hän pysähtyi huomatessaan kolme lautasta, joilla leipä oli väärinpäin; hän säpsähti ja kutsui airuen.
"Kenen paikka tässä on?" — kysyi hän katsoen ankarasti.
"Korkeain ritarien hra Niilo Brockin ja hra Papaen, herra kuningas", — vastasi airut, laskien sauvansa ja jäykistäen ryhtinsä, — "sekä erään Åke Krummedingen, jota ei kukaan tunne; hän se on, jonka on sallittu esiintyä kypärä päässä täällä salissa ja pysyä äänetönnä pyhällä haudalla tehdyn ritarilupauksen mukaan."
"Kuka on hänen syyttäjänsä?"
"Joku nimittämätön ritari, Teidän Armonne. Mutta hän on antanut asesaliin verhotun kilpensä panttiin; hän ilmoittautuu, kun niin vaaditaan."