"Jumalan nimeen! Tahdonpa siis uskoa sanaasi", sanoi vanki. "Jos tahdot pelastaa henkeni, niin mene Kauppiassatamaan minun kaniikkini, Hans Kodisen, luo ja neuvottele hänen kanssaan! Pyydä hänen hankkimaan minulle kynän ja mustetta, viilan ja köysitikapuut."
"Hans Rodis on Esromissa, herra", vastasi kokki. "Hän pyysi minun toimittamaan tämän pienen makkaran teidän hurskaisiin käsiinne. Jos voitte kahleiltanne, niin asettakaa kätenne tänne kolon kohdalle! Kas vain, miten hyvästi se siitä mahtuikin!"
Näin sanoessaan Martti työnsi reijän läpi ohkosen kokoonkierretyn kääryn, joka oli piiloitettu makkarannahkaan. Siihen oli kiinnitetty nuora, jonka avulla hän nyt laski sen alas.
"Minä sain sen!" kuului vangin ääni alhaalta. "Kiitetty olkoon kuninkaitten Herra! Minun uskollinen palvelijani lähettää minulle sen mitä tarvitsen. Elä irroita nuoraa", jatkoi hän vähän ajan kuluttua. "Aseta lamppu kolon kohdalle! Vain yksi ainoa valonsäde!" Kokki totteli hiljaa ja ääneti. "Minä kirjoitan pari tärkeää sanaa päämiehelleni Hammerhuusiin, toimitatko sinä kirjeen uskollisesti hänen käteensä?"
"Sen teen, sieluni ja kunniani kautta! Mutta kiirehtikää!"
"Sinun palkkasi pitää oleman runsas sekä maassa että taivaassa; valoa vain lisää!"
"Kaikki on jo edeltäpäin puhuttu!" kuiskasi kokki ja piteli lamppua kolon lähellä. "Kunhan vain Hammerhuusiin voi luottaa. Sitten vasta kun taas näette minut, on aika käsissä. Käyttäkää vain viilaa hyvin varovasti. Me pidämme kaniikin kanssa huolen muusta. Niilo Brock ystävineen auttaa meitä. Kysten Juhana ja Ola Ark ovat mukana. Olkaa vain rohkealla mielellä, herra! Minuun te voitte luottaa. Mutta kiirehtikää! Nuo juopporallit alkavat jo liikutella jäseniään, pelkään heidän heräävän."
"Vielä vain silmänräpäys!" kuiskasi vanki. "Vedä nuorasta, se on valmis", jatkoi hän hetken kuluttua. Martti vetäsi äkkiä ylös nuorassa riippuvan makkaransuolen, missä hän huomasi kokoonkierretyn pergamenttilehden. Hän pisti sen huolellisesti piiloon. "Hiljaa, nyt ne heräävät!" kuiskasi hän. "Minun täytyy taas alkaa mellastella." Tämän sanottuaan paksu kokki pyöritteli itsensä pitkin lattiaa puoleksi humaltuneiden heräävien vartijoiden luo ja alkoi kaikin voimin tuupiskella heitä. "Hihhei, nyt pehmitetään lihaa", huusi hän, "ja nyt survotaan pippuria! Mikä kokkare täällä puurossa on? Se on survottava rikki."
"Voi, voi! Oletko tullut hulluksi, Martti! Minähän tässä olen!" huusi ratsumies Niilo.
"Mitä turhia tässä sopotatte", jatkoi Martti husien ympärilleen. "Minä en ole hullu enkä päissäni, mutta tänne minä en pahus vie, enää jää. Vai tahdotteko te puurokokkareet olla mestarikokkia viisaampia? Luuletteko te saavanne minut uskomaan, että ratsumiehiä on padassani?" Hän huusi ja räyhäsi kuin päihtynyt ja työntäistyään lampun pöydältä, hän horjui ulos tornihuoneesta ja kompuroi alas rappusia. Kun torninvartijat aamulla selvisivät oli Martti kadonnut eikä häntä löydetty mistään koko linnasta.