"Tahtoisinpa tietää montako väärää hopearahaa jo on kilahtanut tähänkin säästölaatikkoon?" sanoi ritari Helmer ääneen. Lihava rostokkilainen kääntyi häneen vimmastuneena, mutta gotlantilainen työntäsi häntä merkitsevästi käsivarteen, ja he astuivat edelleen. Helmer sekä nuo muut nuoret ritarit seurasivat heitä, ja heillä näytti olevan palava halu masentaa kauppiaitten ylvästelyä.

Drotsi Åke ei ollut laiminlyönyt käyntiä Trand Fisilierin teltassa, missä tämä huvitteli ihmetteleviä markkinavieraita näyttämällä heille kaikenlaisia temppuja ja optillisia näytelmiä. Drotsi oli ostanut taiteilijalta muutamia hänen ihmeellisimmistä tavaroistaan sekä antanut selittää itselleen niiden käytön. Hän ei voinut olla ihmettelemättä Roger Bacon kuuluisia keksintöjä, ja hän katseli tarkkaavaisesti kaikkea mitä näytettiin. Enimmäkseen oli siellä pieniä katselukaappeja, joissa suurennuslasin vaikutukset esitettiin tähän asti Pohjolassa tuntemattomalla tavalla, ja joilla taiteilija herätti suurta ihmettelyä. Näissä pienissä katselukaapeissa ei esitetty ainoastaan pienten eläinten muuttumista kamaliksi petoeläimiksi, vaan nähtiin niissä kuvilla esitettynä kokonainen maailman mullistus mestari Trandin maun mukaan. Siellä esitettiin hullunkurisella tavalla pyhimykset ja martyyrit, ihmenäyt ja legendakuvaukset, munkkisaattueet, madonnaliput ja ristiinnaulitun kuvat kreikkalaisten ja roomalaisten jumalien rakkaustarinoiden rinnalla. Kaikki nämä kulkivat liikkuvina ivakuvina katsojien silmien ohi, päättyen loistavaan kuvasarjaan, missä esiintyivät vertauksellisesti kuvattuina totuus, viisaus, filosofia, vapaus, porvarilliset ammatit, valtiohoito, luonnontiede ynnä muuta. Pimeän tultua näytteli mestari Trand pieniä palavia pyöriä, monivärisesti säteileviä tähtiä ja aurinkoja, jotka lennähtivät ilmaan kirkkaina valojuovina ja sammuivat äkkiä heikosti pamahtaen.

Tämä viimeksi mainittu oli drotsista sekä kaunista että ihmeellistä; mutta ne olivat kuitenkin vain pikku asioita verrattuina siihen, mitä herra Laurentius oli kertonut tämän ihmetaiturin suurista ja mailmaa mullistavista keksinnöistä. Noiden pienten tähtien ja aurinkojen näkeminen, jotka singahtivat meren yli, sammuen tyynen iltataivaan alle, oli jotakin aivan uutta ja outoa, mikä huvitti katsojia aivan äärettömästi. Mutta huomatessaan kansan ihastuneen tähän häikäisevään ilotulitusleikkiin, ja ihaillessaan itsekin tätä salaperäistä ilmanäytelmää, kävi drotsi Åke omituisen vakavaksi. Tämä välähdys uudesta ja pyhästä taiteesta, jonka salatuista ja valtavista vaikutuksista hän jo oli kuullut puhuttavan, tuntui hänestä sen uudenaikakauden lähetiltä, josta salaperäinen taiteilija ennusti, ja jossa kaikki käsitteet ja mielipiteet laajentuisivat ja muuntuisivat ja kaikki vanha katoaisi, niinkuin kaikki nämä tähdet ja auringot, jotka nyt katosivat ja sammuivat mereen. Drotsi Åke ei voinut unohtaa sitä ihmeellistä taiteilijan ja hänen oppilaansa keskustelua, jonka hän äsken oli kuullut, siitä suuresta unesta ja erhetyksestä, missä koko kristitty maailma vielä hoippuili. Hänen mielestään olivat oppineen mestari Trandin aivan omat käsitykset kuuluisan Leccar-lahkon opeista vain ylvästelevää ja uhmailevaa järjettömyyttä, jotka, jos ne joskus tulisivat yleisiksi ja vallitseviksi, kumoaisivat kaiken kauniin, totisen ja jumalallisen maan päältä. Hänen oma unensa kivettyneestä maailmasta väikkyi vielä kammottavana hänen sielunsa silmissä. Hänen ympärillään vallitseva ilo ja kansan melu kävi hänelle lopulta sietämättömäksi; nuo tuskalliset mielikuvat painoivat häntä, ja hän pakeni etsimään rauhaa ja lepoa pienestä laivasillankappelista. Hän notkisti polvea pyhän neitsyen maalatulle puukuvalle, joka täällä tuttuun tapaansa oli esitetty Jesuslapsi käsivarrella, ja lapsen kädessä ristihuippuinen maapallo kuin valtakunnan omena. Åke oli liittänyt kätensä rukoukseen. Mutta luodessaan nyt katseensa kuvaan, valaisi sen äkkiä ilotulitusteltasta singahtava tulikuula, ja pyhän neitsyen kuva näytti hänestä räikeässä valaistuksessa ilkeästi irvistelevältä epäjumalankuvalta. Samassa hän kuuli ilmasta kovan paukahduksen melkein kuin ukkosen jyrähdyksen, jota seurasi naisten ja lasten kauhistuttava huuto. Pieni kappeli tärähti; vanha laho neitsyt Marian kuva horjahti ja putosi hänen jalkoihinsa. Hän hypähti ylös ja kiiruhti ulos kappelista. Kansan ilo oli muuttunut kauhuksi ja kiukuksi. Muutamia naisia oli pyörtynyt; erään kapucinimunkin parran oli tuli kärventänyt. "Noituutta! Perkeleenjuonia!" huusivat kaikki sekaisin. "Kivittäkää hänet! Polttakaa tuo kirottu noitamestari! — Hän on kerettiläinen!" huusivat muutamat. "Jumalanpilkkaaja!" huusivat toiset. "Hän kehuu itsensä niin taitavaksi ihmeidentekijäksi ettei kenenkään enää tarvitse välittää ei pyhästä neitsyestä eikä muista pyhimyksistä! — Hän kehuu ajavansa kilpaa itse Jumalan kanssa! — Kivittäkää hänet! — Repikää alas tuo noidanhökkeli!"

Meluten hyökkäsi kiukustunut joukko ilotulitustelttaa kohti. Pieni, onneton taiteilija oli apulaisensa kera piiloutunut siellä olevien kirstujen väliin. Pari hurjistunutta talonpoikaa ja maallikkoa veti heidät esiin sieltä, jättääkseen heidät väkijoukon pahoinpideltäviksi. Kaupunginvouti ja hänen apulaisensa koettivat turhaan estää näitä väkivaltaisuuksia. Vihdoinkin joutui drotsi Åke hätään ja huusi kuuluvalla äänellä: "Seis, maamiehet! Hiljaa, kuninkaan nimessä! Sitokaa nämä veijarit, mutta elkää kajotko ainoaankaan hiuskarvaan heidän päässään. Heidät viedään tutkittavaksi ja tuomittavaksi maalain mukaan, jos he eivät voi puhdistautua. Kaikki mitä he ovat meille näyttäneet on ollut aivan luonnollista, kansalaiset. Nämä miehet ymmärtävät enemmän luonnon voimista kuin me; mutta he käyttävät väärin viisautensa ivaten ja uhmaillen kaikkea mikä on pyhää."

Kiukustunut väkijoukko tyyntyi samassa kun se kuuli kuninkaan nimen mainittavan ja tunsi hänen ja kansan suosikin. Kaupungin voudin miehet sitoivat heti Trand Fisilierin ja hänen apulaisensa, ja suuren väkijoukon saattamana vietiin heidät kaikkine kampsuineen laivarantaan. Drotsi Åke saattoi itse heidät kuninkaalliseen pitkälaivaan, jonka seuraavana päivänä oli määrä lähteä Helsingborgiin, ja laivanpäällikön oli määrä asestetun miehistönsä avulla suojella vankeja kaikilta hyökkäyksiltä.

Kun vangittu tuhattaituri kuuli olevansa turvassa, mutta joutuvansa vankilaan, loi hän ympärilleen ylpeilevän katseen. "Minun korkea vainottu mestarini oli kuitenkin oikeassa", sanoi hän, "vielä ei ole meidän eikä meidän hengenheimolaistemme aika. On vaarallista olla viisas hullujen huoneessa. Pieninkin välähdys siitä valosta, joka on tuleva, on vielä liian voimakas näille heikkonäköisille raakalaisille. Nero ei tullut ensi kertaa vuosisataa liian aikaisin."

"Vaikene, kurja suupaltti!" huudahti Åke. "Se suuri mies, jota häväiset kutsumalla häntä mestariksesi, oli hurskas ja viisas luostariveli, niin minulle on kerrottu, hän ei ollut markkinahuijari eikä itsetekemänsä pappi. Kiitä pyhää neitsyttä ja hänen poikaansa, jotka sinä tänään kielsit, siitä, että olet elossa! Minä en antanut vangita sinua viisautesi vuoksi, vaan sen harhaopin vuoksi, jota sinä tahdoit levittää kansaan."

Ennenkuin drotsi Åke poistui pitkälaivasta, vei hän vangitun herra Laurentiuksen syrjään ja katseli häntä osanottavasti ja vakavasti. "Te olette liian hyvä tämän veijarin kätyriksi ja seuralaiseksi", sanoi hän. "Sokeasti ihaillessanne hänen tietojansa maallisista ja katoovaisista asioista, te olette tullut kieltäneeksi ja häväisseeksi oman pyhän säätynne ja korkean kutsumuksenne, mihin te olette vihitty. Te olette hyljännyt pyhän Olavin ja teille uskotut sielut, tämän vaivaisen helvetintulitaiteilijan vuoksi. Teidän ei tarvitse enää puutteen ja hädän pakoittamana alentaa itseänne. Pitkälaivan päällikkö on käsketty huolehtimaan tarpeistanne; Helsingborgissa hän hankkii teille säätynne mukaiset vaatteet sekä matkarahat. Pelastaakseni teidän henkenne, herra Laurentius, olen minä ollut pakoitettu kohtelemaan teitä kovemmin kuin olisin toivonut. Kun te tulette Helsingborgiin, olette te vapaa ja oma herranne; mutta teidän epäiltävän seuralaisenne täytyy valtiovankina odottaa kuninkaan saapumista ja puhdistautua hänelle jos voi. Minä tiedän hänen olevan leccar-veljen, ja sellaisena hänet on kielletty tässä maassa vapaana kiertelemästä ja kansaa villitsemästä. Minä tiedän myöskin hänen koetelleen viekoitella teitä lahkoonsa; mutta minä vannotan teitä sen jumalallisen herran ja mestarin nimessä, jonka te olitte vähällä pettää — peräytykää, arvoisa herra Laurentius, ja suojelkaa kuolematon sielunne kadotukseen joutumasta! Se on varmasti kutsuttu johonkin korkeampaan ja jalompaan, elleivät vain teidän kasvonne ja lämmin innostuksenne kaikkeen kauniiseen ja pyhään olisi pettäneet minua. Jumala olkoon teidän kanssanne! Hyvästi!" Åke poistui laivasta odottamatta syvästi liikutetun nuoren miehen vastausta, joka kyynelsilmin turhaan koetti ojentaa hänelle nuoriin köytettyä kättään.

Drotsi souti takaisin Skanöriin laivasillalle. Yö oli pimeä, ja laivasillalla vallitsi hirveä melu ja rähinä. Vakava ottelu oli syntynyt drotsin ritarien ja hansalaisten kauppiaitten välillä, jotka oli ajettu pois majatalosta ja paenneet alas satamaan. Berner Kopman ja Henrik Gullandsfar laivamiehineen hosuivat rohkeasti ympärilleen, mutta eivät kuitenkaan asetaidossa vetäneet vertoja ritari Helmerille ja muille kiukustuneille, nuorille ritareille, joita Skanörin porvarit avustivat. "Lyökää maahan senkin väärentäjät — petturit — ylpeät koirat!" huudettiin. — "He ovat tuoneet vääriä rahoja tänne markkinoille! Heillä on lainsuojattomia laivassaan!" Ottelu oli vakava ja verinen. Hansalaiset vetäytyivät taistellen takaisin veneisiinsä. Åken oli mahdoton saada rauhoitetuksi heitä. Muukalaiset kauppamiehet ja suurin osa heidän laivaväkeänsä pääsi viimeinkin pakenemaan laivoihin pimeän avustamana. He nostivat heti purjeensa, ja vasta kun he olivat kaukana merellä, alettiin rannalla kaivata ritari Helmeriä ja drotsin urheaa asepoikaa, Knuut Fyenbota.

Drotsi Åken täytyi aamulla aikaisin jatkaa matkaansa eikä ehtinyt siten etsiä ritari Helmeriä eikä asepoikaansa. Kun drotsi ja kuninkaalliset henkivartijat jättivät Skanörin, seurasi heitä kadulla suuri joukko ihmisiä. Näytti siltä kuin porvarit olisivat arvanneet tämän loistavan matkueen tarkoituksen: