"Sanoinhan minä tuosta rahakaupasta koituvan vain harmia, samoin kuin yhteydestänne lainsuojattomien kanssa", kuului nyt Henrik Gullandsfarin pitkäveteisempi ääni ritarien pään päältä. "Sellaisella on aina pahat seuraukset; se heikontaa luottoa, ja harvoin se ajan pitkään itsensä maksaa, herra Berner. Ei, puhtaalla hopealla ja kullalla meidän on maailmaa hallittava, ja tyynesti ja viisaasti on kultavaltikkaa kannettava! sen minä aina olen sanonut. Jos olisimme olleet maltillisempia, niin ehkä kauppamme kuitenkin olisi onnistunut paremminkin Skanörin markkinoilla; mutta te tahdotte aina toimia väkivaltaisesti, herra Berner."
"Väkivalta väkivaltaa vastaan, siinä minun vakituinen neuvoni neuvostossa", vastasi rostokkilainen. "Kulta- ja hopeavaltikkaan nähden te ehkä olette oikeassa; ja kunhan vain kukaan ei huomaa niin voi aina hiukan kuparia ja tinaa sekottaa siihen; mutta kirkkaalla teräksellä sitä on suojeltava. Siihen asti kunnes voimme asettaa miekkamme vaakalaudalle koko maailman kruunuja ja vaakunamerkkejä vastaan, on meidän suunnitelmamme vain loistava ilmalinna."
"Odottakaa, herra Berner", jatkoi gotlantilainen, "ylpeää Roomaa ei rakennettu yhtenä päivänä ja kuitenkin siitä tuli maailman valtias. Antakaa meidän ensin puhdistaa meri ja maantiet pienistä rosvoilijoista, kyllä vielä tulee linnoissa ja valtaistuimilla istujienkin vuoro. Kunhan ensin saamme maailmanmeren käsiimme, kyllä silloin tavaramme tulvivat maailmalle — se kasaa kultavuoret meille ja huuhtasee edestämme jokaisen linnan tai valtaistuimen, joka on meidän tiellämme. Kultaa ja viisautta seuraa myöskin valta. Me visbyläiset kyllä asumme Tanskan kuninkaan naapureina; meidän täytyy olla varovaisia, vaikka me viisaina kauppamiehinä uskallammekin nitistää maaväen hengiltä. Te rostokkilaiset olette liian kiihkeitä. Vallassaolijoiden kanssa ei pidä liian aikaisin ryhtyä käsikähmään. Tuo teidän uhkauksenne Sjöborgissa oli typerä teko. Vain teidän vuoksi vaikenin ja lainasin nimeni teille. Ei kannata uhata, ellei samalla voi lyödä, yhtävähän kuin kannattaa lyödä ennenkuin on varma vahvemmuudestaan."
"Vähät minä teidän varovaisuudestanne!" murisi rostokkilainen. "Kyllä meillä voimia riittää kun vain niitä haluamme käyttää; saammehan rahalla niin monta sielua palvelukseemme kuin vain tahdomme."
"Mutta ihmissielut ovat kallista kauppatavaraa", huomautti gotlantilainen, "joka sitäpaitsi usein on vahingoittunutta ja turmeltunutta. Miten monta mitallista hopeaa onkaan tuo lurjus tuolla ylhäällä jo maksanut teille! Ja onhan hän kuitenkin vain kunniaton mies ja luopio meidän korkea-aatelisten verivihollistemme joukosta. Siihen joukkioon ei kenenkään kunnon porvarin pitäisi luottaa."
"Sellainen mies juuri onkin kullan arvoinen", sanoi rostokkilainen naurahtaen. "Nielkööt nyt itsensä senkin ylimysmieliset pedot. Paras rottienhävittäjä maailmassa on nälkiintynyt rottaylimys, jolta on häntä leikattu. Lainsuojaton ja kuolemaan tuomittu ritari, vailla linnaa ja tiluksia, ja jolta kaiken lisäksi on kunnia ja nimikin riistetty — häntä parempaa kuningas-ahmaria ei ole. Hänellä tuolla on jo harjaannusta siihen ammattiin; hän oli mukana Finnerupin ladossa. Minä päästän hänet maihin ensi satamassa. Kohta saamme kalastella sameassa vedessä. Eipä kääntänyt tuo kruunattu kananpoika meille turhaan selkäänsä Sjöborgissa. Saatpas nähdä, kohta hänellä on muutakin ajattelemista kuin häittensä viettämistä kesällä."
"Niin pitkälle ei kuitenkaan ulotu meidän neuvostolta saamamme valtakirja", huomautti gotlantilainen. "Tämän ritarin kostonaikeet olkoot hänen omina asioinaan; hänen ja teidän yhteiset salaiset hankkeenne eivät kuulu liitolle. Minä en tahdo olla missään tekemisissä hänen laisensa heittiön kanssa. Silloin kun on kysymyksessä koko liiton menestys ja sellainen laajalle ulottuva hallitussuunnitelma kuin meidän, pitäisi meidän viisaasti syrjäyttää yksityinen kostomme ja kaikki pienet henkilökohtaiset pyyteemme."
"Te peräydytte? Te pelkäätte, virkaveljeni? No hyvä, se salakuljetus olkoon minun asiani, jos niin tahdotte", murahti Berner Kopman alkaen tulla kovaääniseksi. "Elkää olko huolissanne, viisas herra Henrik! Teidän ei tarvitse vanhalle laskumestarille ruveta opettamaan suuruuden ja pienuuden suhteita. Minä voin yhtähyvin kuin te eroittaa sen mihin ryhdyn Hansaliiton nimessä ja mihin uskaltaudun omassani. Jos yritykseni ei onnistu, on tappio Berner Kopmanin. Minä tiedän, että sen miehen selkä kestää enemmänkin. Ja te olette oikeassa: se ei kuulu neuvostolle."
"Sen epäonnistuminen voi kuitenkin jossakin määrin vahingoittaa meidän kauppaamme ja yrityksiämme", vastasi gotlantilainen tyynen harkitsevasti. "Miettikääpäs vain sitä asiaa, herra Berner! Kaikki tämän maan satamat ovat nyt meille avoinna. Kuningas on ylpeä ja arvostaan pitävä, mutta hän suosii meitä kuitenkin paljon enemmän kuin voisi odottaa. Ovathan meidän miehemme ja välittäjämme turvatut hänen merikaupungeissaan; meidän kauppamme on täällä vapaampi ja verrattomampi kuin missään. Ei juolahda ainoankaan tanskalaisen mieleen, kuningasta itseä lukuunottamatta, jolta sen kuulimme, että tie suolaan ja pippuriin, olueen ja saksalaiseen verkaan on yhtä leveä ja tasainen kaikille, ja että tanskalainen vilja ja tanskalainen karja hyvästi voivat maksaa sekä rahdin että tullin. Pyhälle Nikolaukselle ja pyhälle Hermannille olkoon kiitos, meriliike on vielä meidän hallussamme; he ovat liian hitaita ja mukavuutta rakastavia ymmärtääkseen omaa etuansa. Talonpoika tyytyy heikkoon olueen ja kauppalanporvari kuorittuun maitoon, ja he antavat meidän viedä pois maltaansa ja kermansa. Mutta jos uhkauksessanne on totta, olkoon se salainen tai julkinen, ja jos täällä tapahtuu jotakin tärkeämpää, missä joku Hansaliiton jäsenistä on osallinen, niin ehkä heidän silmänsä aukeaisivat näkemään, ja silloin meidän kauppavaltamme täällä Pohjolassa on loppunut."
"Juuri ne silmät, jotka voisivat tulla meille vaarallisiksi, jos ne tyystin avautuisivat, ne minä tahdon sulkea", mutisi rostokkilainen. "Suurempaa palvelusta tuskin voitaisiin tehdä Hansalle näissä maissa ja valtakunnissa. Mutta hiljaa, mikä se oli? Minä kuulin jotakin kolinaa altamme. Eiväthän vain vangit ole päässeet irti?"