Metsäluostarin apotti ja minoritetin provinsialiministeri koettivat salaa rohkaista lannistuneen piispan mieltä. Kuningas ei ollut salakammiossa neuvotellessa eikä myöskään senjälkeen puhunut sanaakaan piispan interdiktin täytäntöön panosta, ja kuitenkin tiedettiin hänen olevan siitä hyvinkin suuttuneen. Sovittelukokouksessa ei tätä tärkeää asiaa oltu kertaakaan kosketeltu, ja kaikki koettivat nyt jälkeenkinpäin viisaasti välttää jokaisen lausunnon, jonka kautta kuningas olisi saanut aiheen purkaa tukahutetun suuttumuksen piispaan.
Ne molemmat hengelliset herrat, jotka etupäässä olivat johtaneet neuvottelua ja puolueettomasti olivat puoltaneet sekä piispan oikeuksia että kansan vapautta, pysyttelivät kuninkaan lähellä ja koettivat huolehtia siitä ettei hänen suuttumuksensa arkkipiispan ystäviin pääsisi valloille. Nämät olivat dominikaanien provinsialipriori, vanha mestari Olaus, joka kuninkaan neuvonantajana tässä tärkeässä asiassa oli seurannut häntä Vordingborgista, sekä köpenhaminalaisen kapitulin kenraalipriori, joka kuului kuninkaan seurueeseen, mutta oli salaisesti kuninkaan puolella, jopa oli uskaltanut vastustaa interdiktiä. Näiden molempien miesten puoleen kuningas kääntyi juuri ennen maatamenoa, tehden heille kysymyksen, joka koko päivän oli ollut hänen sydämellään, ja mihin hän juuri piispan läsnäollessa halusi saada vastauksen ennenkuin meni levolle.
"Sanokaa minulle, kunnianarvoisat herrat", sanoi hän ääneen, "miten pitkälle kanoninen laki voi syyllä ulottaa sukulaisuuden laskemisen avioliiton estämiseksi? Ja onko kirkon erikoislupa edes välttämätön Jumalan lain mukaan silloin, kun sukulaisuus on niin etäinen, että sitä tuskin voidaan muistaa?"
"Se on monimutkainen ja sekava asia, teidän armonne", vastasi kapitulin kenraalisuperiori vältellen, heitettyään varovaisen syrjäkatseen piispaan ja Metsäluostarin apottiin. "Voidakseni oikeudenmukaisesti vastata tähän kysymykseen, täytyy minun pyytää hiukan miettimisaikaa."
"Jos tahtoo seurata vallitsevaa pahaa tapaa", vastasi vanha provinsialipriori ääneen, luotuaan avomielisen rohkean katseen molempiin ylhäisiin prelaateihin, "niin on melkein jokainen sukulaisuusside esteellinen ja voi johtaa indulgensin vaatimiseen. Kuitenkin, jos tämä ulotetaan liian laajaksi, niin luulisinpä kirkkoisien olevan yksimielisiä kanssani siitä, että senlainen vain hyödyttömästi painaa omiatuntoja, samaten kuin se helposti voi herättää suuttumusta kristityissä ja järkevissä ihmisissä eikä minkäänlaista hartautta. Jos tällaisissa asioissa tahdottaisiin olla johdonmukaisia, niin lopulta ei kristikunnassa voitaisi solmia ainoatakaan avioliittoa ilman paavillisen istuimen erikoislupaa, koska kaikki ihmiset ovat lihallisia sukulaisia Aatamin ja Eevan kautta."
"Se juuri on minunkin mielipiteeni", sanoi kuningas tyytyväisesti hymyillen, "asia tulisi siten kovin monimutkaiseksi. Mitä te arvelette asiasta, puhdasoppinen piispa Juhana?"
Kuninkaan ivallinen hymy tämän lausuessaan saattoi piispan hämilleen. Hän ei ollut valmistautunut tähän vastausta antamaan ja koska hän tahtoi yhtä vähän loukata paavin valtaa, kuin joutua tällä hetkellä kuninkaan vihoihin, niin hän soperteli muutamia sanoja ja koetti välttää tarkemman selityksen antamista.
"Sallikaa minun, arvoisa herra veli, vastata tähän kysymykseen", alkoi Metsäluostarin apotti puhua tyynen ja ylpeän näköisenä. "Esimerkillä voi parhaiten valaista asian", jatkoi hän kääntyen kuninkaan puoleen. "Ei mikään ole meitä lähempänä kuin teidän armonne sukulaisuussuhde teidän nuoreen morsiameenne Ruotsin prinsessa Ingeborgiin."
"Totisesti", huudahti kuningas säpsähtäen. "Te ette kursaile, herra apotti! Te käytte suoraan asiaan. Se onkin minulle eniten mieleen. Pysykäämme siinä esimerkissä; se on todellakin kaikissa suhteissa minulle lähin."
"Ennenkuin kirkko voi siunata teidän kysymyksessä olevan avioliittonne tämän korkeasukuisen morsiamenne kanssa", jatkoi apotti kylmän tyynesti, "tarvitaan pyhän isän dispenssi ja indulgenssi, ja se kahdestakin syystä: pro primo lankoutenne tähden, ja pro secundo veriheimolaisuutenne tähden. Mitä ensimainittuun kohtaan tulee, ylhäinen herra, niin on prinsessa Ingeborgin eno, Holsteinin kreivi Gerhard, niin kuin tiedämme, naimisensa kautta teidän korkeasti ruhtinaallisen äitinne, leskikuningatar Agneksen kanssa, teidän ylhäisyytenne todellinen isäpuoli. Kreivi Gerhardin isällisestä suhteesta sekä armolliseen prinsessaan että teihin, herra kuningas, johtui; teidän ylhäisyytenne ja prinsessan välillä melkein sisarellinen ja veljellinen suhde, — ja naimisen sisarusten välillä eli niiden, jotka voidaan sellaisiksi katsoa, kieltävät sekä jumalalliset että inhimilliset lait ankarasti."