"Kun minä nyt voin näyttää teille", jatkoi mestari Thrand kasvavalla innolla, "että sama voima on minun kädessäni ja vallassani, että minä viittauksella voin pakoittaa kaikkivoivan äänen puhumaan ja ukkosen äänellä julistamaan, että minä olen näiden jumalallisten voimien herra ja mestari — tahdotteko silloinkin kieltää minulta oikeuden julistaa jumalansanaa, joka puhuu niinhyvin minun tahtoni kuin luonnon kautta? Tahdotteko silloin kauemmin epäillä, että minä olen löytänyt ja omistanut tämän alkuytimen, tämän voimien alkuvoiman, joka on muuttava maailman muodon ja kukistava kaikki ennakkoluulon epäjumalan temppelit ja tyranniuden varustetut linnat? Tahdotteko silloin uskoa, että olen löytänyt ratkaisun elämän suureen arvoitukseen, ja että jumalaani, joka puhuu minun tahtoni ja tekojeni kautta, myös voi sanoa: elä, silloinkin kun aika, taudit ja ikä, kun rauta ja myrkky, kun rovio ja pyöveli kun paavit ja tyrannit ja kaikki elämän viholliset huutavat: kuole!"
Salakammiossa vallitsi hetken hiljaisuus, ja kreivi Henrik veti levottomana henkeään. "Kummallista!" kuului kuninkaan ääni. "Mutta ei, se on mahdotonta! Mielipiteeni viisaudestanne tahdon lykätä siksi kunnes olen nähnyt ne ihmeelliset asiat, joista puhutte. Sen mukaan kuin olen ymmärtänyt teitä, näytätte te pitävän itseänne ei ainoastaan luonnon, vaan myöskin jumaluuden herrana, mutta sellainen tuntuu minusta suurimmalta hulluudelta!"
"Hulluus ja viisaus, vale ja totuus, hyvä ja paha, valo ja pimeys ovat lähellä toisiansa, herra kuningas", kahahti taas mestari Thrandin kieleltä, "ja niin on erittäinkin laita kaikkina ylimenoaikoina yöstä päivään, erehdyksestä totuuteen, aikakaudesta aikakauteen. Mitä minä täällä, ainoastaan luottamuksesta teidän kuninkaallisen henkenne voimaan, uskallan kuiskata teille tässä salakammiossa, julistetaan kerran vapaasti jopa alhaisimmilta opettajapaikoilta ja ne ovat vain lastentietoja vanhoille ja henkisesti kypsille. Miten kukin meistä tahtoo kuvailla itsellensä jumaluutta, on oikeastaan jokaisen yksityisasia; se riippuu kunkin omasta henkisestä näkö voimasta. Ikuisuus on ja sen täytyy jäädä osaksi arvoitukseksi suurimmalle osalle; mutta ajasta ja sen vaihtelevista tapauksista on meidän päästävä selvyyteen: se on meidän yhteisessä näköpiirissämme. Siinä määrin uskallan kuitenkin luvata voivani avata teidän tarkkanäköisen silmänne, herra kuningas, ettei mikään osa aikaa ole kokonaan salattu ja että te melkein yhtäsuurella selvyydellä voitte katsoa eteenpäin kuin taaksepäin asioiden ja tapahtumien katoavaan olemassaoloon."
"No", sanoi kuningas, "opettakaa minua sitten näkemään selvemmin sielun silmillä, nimittäin jos kykenette siihen. Teidän maallisia silmälasejanne pidän suuressa arvossa, ja te olette todella avannut minulle vapaamman katseen olioiden ulkonaiseen maailmaan. Jonkunlaisen kaukolasin, jolla voidaan nähdä muinaisuuteen, tunnen jo tutkimalla aikakirjoja. Jos on olemassa myös luonnollinen kaukolasi tulevaisuutta varten, niin näyttäkää se minulle."
"On olemassa kaksikin, armollinen herra", vastasi mestari Thrand painolla — "me kutsumme niitä kaitselmukseksi ja aavistukseksi. Teroitetulla viisaudella ja herätetyllä sisäisellä ymmärryksellä voimme omistaa molemmat. Ensimäiseilä voitte nähdä paljon, jälkimäisellä enemmän ja molemmilla melkein kaikki. Tärkeän askeleen, jonka olette aikeessa huomenna ottaa, herra kuningas, voisitte vasta sellaisen kaksinkertaisen taidon avulla oikein ymmärtää."
"Mitä", puuskahti kuningas tuohtuneena. "Luuletteko, että nyt vasta käyttäisin ymmärrystäni ja arvelisin askelta, minkä hyvin harkitulla rohkeudella ja Jumalan armollisimmalla avulla olen tehnyt ja joka on korkein onneni? — Olkoon seuraukset mitkä tahansa ja käyköön kuten kaikkivaltias maailmanhallitsija määrää minulle ja valtakunnalleni. Tässä suhteessa ei selvinkään tieto tulevaisuudesta voi muuttaa tahtoani, tai sammuttaa elämäni kauneinta toivoa."
"Mutta ajatelkaa toki, herra kuningas", jatkoi mestari Thrand innoissaan, "heittäkää katse ilman ennakkoluuloa ja tunnetta ihmisten sieluihin, jotka tahdotte yhdistää itseenne. Kolme kuninkaallista veljeä, teidän tulevat lankonne, seisovat valtaistuimen ääressä: heikoin ja vähälahjaisin valittiin nousemaan sille. Mutta veljien ylivoimaiset sielunominaisuudet, voima ja rohkeus kasvavat suunnattomasti. Voimakas henki ei koskaan voi taipua heikomman alle; kuohuvien voimien täytyy kehittyä, sotivien täytyy murskata toinen toisensa, hellästi kiintyneiden täytyy yhtyä, ehdollisesti sidottu temmataan väkivaltaisesti auki. Ja sen, joka heittäytyy hurjasti kohisevaan virtaan, täytyy joko seurata mukana tai painua pohjaan."
"Lopettakaa kirottu puheenne!" keskeytti hänet kuningas kuuluvalla äänellä ja polkaisten kovasti lattiaan. "Tässä ei mikään pikkumainen arvelu ja tulevaisuuden pelko ole ehkäisevä tietoani tai peloittava sieluani. Antakaa kuohua miten tahansa näiden kuninkaanpoikien mielessä. Kruunuja ei ole heitetty maan päälle sokeiden intohimojen leikkikaluiksi, oikeus ja korkein voima eivät ole sidotut ihmisten vaan Kaikkivaltiaan tahtoon. Kuninkaanvaltikka voi Jumalan suojelevalla avulla turvallisesti levätä lapsen kädessä, vaikka alaikäinen olisikin pettureiden ja murhaajien ympäröimä. Sen olen itse kokenut. —"
"Mutta jos alaikäinen, kuten tässä tapauksessa, ei koskaan tule sielussaan täysi-ikäiseksi, herra kuningas", muistutti mestari Thrand, "kun se mahti, joka tuli vapaan ja voimakkaan kansan tahdosta, tyhmällä herkkäuskoisuudella ja ymmärtämättömyydellä yhdistettiin mielikuvaan, jota teolooginne kutsuvat Jumalan armoksi — aate, joka ainoastaan silloin saa merkityksen, kun näemme tämän armon ilmestyvän vapaassa vaikka muuttuvassa kansan tahdossa — silloin on jokainen side heikkoon alaikäiseen sieluun häiritsevä. —"
"Kaikkien pyhien kautta, korkein valta ja mahti tulee ylhäältä", keskeytti hänet kuningas kiivaana. "Ainoastaan ihmisten tahto, mutta ei Jumalan, on horjuvainen ja epäröivä. Sillä, joka kantaa kruunua oikeudella, on voimansa Jumalan tahdossa, jota ei kukaan kuolevainen uhmaile rangaistuksetta. Mutta kyllin siitä! En kutsunut teitä tänne neuvottelemaan kanssani valtioasioista. Ellen tietäisi teitä oppineeksi mieheksi, joka vain vähän huolii maallisesta hallinnosta, olisin halukas uskomaan, että te olette viekas vihollisteni lähetti, niiden, jotka salaa kokevat kaivella onneni perustuksia."