Åke mursi nopeasti auki sinetin. "Hm. Mitä tämä merkitsee? Te tunnette sisällön?"
"Minä olen itse kirjoittanut kirjeen kanslerin poissaollessa. Kuninkaan ja junkkari Kristofferin välit ovat rikkoutuneet; riisumalla häneltä aseet nöyryytetään hänet. Ennenkuin aurinko on kahdesti laskenut täytyy teidän tai herra Riboltin piirittää Holbekin linna ja kohdata kuningas Kallundborgin edustalla, mukana sata sotilasta."
Drotsi Åke tuijotti hämmästyneenä vuoroon kirjeeseen, vuoroon mestari Petrukseen. "Suuri Jumala!" huudahti hän. "Niinkö pitkälle on menty! Siis kansalaissota, verinen veljesriita!"
"Rauhoittukaa, jalo drotsi! Juuri se pitää teidän estää. Mutta hiljaa, varovaisesti. Minulla on sitäpaitsi suullinen kysymys teille kuninkaalta", — näin sanoessaan mestari Petrus veti Åken pois oven luota ja jatkoi kuiskaten: "Onko junkkari hiljattain antanut hakea täältä jonkun kirjoituksen? Urheaa herra Riboltia ei voi epäillä; mutta voiko linnankappalaiseen luottaa?"
"Linnanherran uskollisuudesta voin taata", vasasi Åke. "Kappalaista minä en tunne. Mutta mitä tarkoitatte?"
"Junkkari Kristoffer väittää vieneensä tänne talteen ne kirjeet, jotka hän anasti Lundin sakaristosta. Mutta äskettäin etsittiin niitä täältä turhaan; ne olisivat nyt välttämättömän tarpeelliset kuninkaan ja mestari Grandin välisessä vaarallisessa oikeusjutussa. Nuo mukanani tulleet, muukalaiset herrat tutkivat arkiston uudelleen. Minun täytyy kiirehtiä Ruotsiin rauhoittamaan sikäläisten mieliä: Te tiedätte lähettiläiden äkkiä matkustaneen luotamme. Välit ovat kireät, neuvottelut katkaistut. Vihastuneena Grandin paosta kuningas meni liian pitkälle; hän tahtoo nyt mahtisanallaan viedä kaikki perille. Myöskin slesvigiläisten herttuoiden kanssa on hän riitautunut. Kardinali on jättänyt hovin, hän uhkaa hirvittävällä valtakirjallaan."
"Onnettomuus onnettomuuden jälestä!" huudahti Åke. "Suuri Jumala, mikä tästä vielä tulee?"
"Jumalan avulla voi kaikki vielä tulla paremmaksi kuin miltä nyt näyttää", jatkoi mestari Petrus rauhallisesti. "Jos te ja marski voitte hankkia rauhan maallisten vihollisten kanssa, toivon minä virkaveljieni kanssa, Jumalan avulla, saavuttavani ainakin sovinnon hengellisten kanssa. Kansleri Martinus ja rovasti Guido ovat lähetetyt Roomaan ehkäisemään Grandin vaikutusta siellä. Useimmat maan piispoista ovat kuninkaan puolella. Dominikaanien provinsialipriorit sekä kapitulit vastustavat veilekonstitutionia; ei ainoakaan pappi pane täytäntöön interdiktiä, ja, niinkuin sanoin, kansa on kuninkaalle uskollinen."
"Mutta tämä onneton riita junkkarin kanssa — rauhan rikkominen herttuoitten kanssa — kiristyneet välit Ruotsin kanssa — kuninkaan pikaisuus ja kiivaus — ja tämä peljättävä Isarnus, lisäksi lainsuojattomat", —
"Te olette oikeassa, drotsi Åke! Ihmisvoima ei kykene hajottamaan niitä pilviä, jotka nyt uhkaavat Tanskan ja meidän nuoren kuninkaamme taivaalta", alkoi hengellinen herra taas puhua. "Mutta muistakaa", lisäsi hän juhlallisesti, "pilvien takaa loistavat taivaan tähdet, ja tähtien kulkua johtaa suuri, vanhurskas Jumala. Elkää unohtako, rakas drotsi, silloin kun vanhurskauden ankara käsi tuntuu rusentavan meidät, ei Vapahtaja ja hänen taivaallinen äitinsä ole kaukana. Ei mikään onnettomuuden tähti ole niin lujassa vanhurskauden taivaalla, etteivät pyhän Neitsyen lempeät rukoukset voisi sen kulkua siirtää ja sen uhkauksia lepyttää. Rohkeutta, jalo drotsi", jatkoi hän rauhallisen lempeästi. "Ei kukaan siirrä tulevaisuuden verhoa. Niin paljon luulen kuitenkin vilkaisseeni tuohon suureen salaperäiseen kirjaan, etten ole kadottanut toiveitani Tanskan tulevaisuuden paremmista päivistä, niin kauan kuin Jumala ja pyhä Neitsyt varjelevat suojelevalla kädellään kuninkaan hengen. Hänen onnensa tähden ohella kohoaa tai laskee Tanskan kansan onni."