"Te olette oppinut ja jumalinen mies, arvoisa mestari Petrus", sanoi Åke, joka oli kävellyt levottomana edestakaisin, kuninkaan kirje kädessään, "mutta, suokaa anteeksi nyt vaivutte te, enkä minä, mietiskelyihin. Minä luotan enemmän teidän vanhurskauteenne ja selvään käsitykseenne Kaikkivaltiaan taloudenhoidosta täällä maanpäällä meidän päivinämme kuin teidän tähtitietoonne ja hurskaisiin tulevaisuuden ennustuksiin. Nyt on joka hetki tärkeä, hurskas herra! Mutta mitä on tehtävä, kun ette te, eikä kukaan muu järkevä mies voi hillitä kuningasta? Onko arkkipiispan pako saanut hänet uhmaamaan kaikkia vaikeuksia. Aikooko hän nyt vaatia vain oikeutta, mutta ei armoa paavin hovista? Aikooko hän, pannasta ja interdiktistä huolimatta jopa ilman sukulaisuusdispensia, pakottaa järkevän ruotsalaisen valtaneuvoston suostumaan vihkimiseen? Onhan se mahdotonta! Hylkääkö hän kaikki järkevät arvostelut, antaakseen miekan ratkaista hänen ja herttuan väliset riitaisuudet? Ja aikooko hän nyt itse valloittaa veljensä linnoituksen ja pakoittaa hänet siten yhtymään julkisesti vihollisiin!"
"Minä olen ollut yhtä hämmästynyt kuin te, jalo drotsi. Minä olen soimannut kuninkaan kiivasta menettelyä. Minä olen turhaan koettanut estää näitä liian kiihkeitä yrityksiä. Hänen tahtonsa on järkkymätön. Mutta vaikka olenkin pelännyt näitä seurauksia, niin on minun kuitenkin täytynyt ihailla hänen kuninkaallista sieluaan, joka uskaltaa niin paljon majesteetin arvon säilyttääkseen, luottaessaan asiansa oikeuteen. Kahden vuorokauden kuluttua seisoo hän ritareineen Kallundborgin linnan edustalla opettaakseen kapinallista veljeään tottelemaan —"
"On siis totta tuo puhe Kallundborgin linnan sulkemista ja sen uusista linnoituksista?"
"Ikävä kyllä! Junkkarin niskoittelu on kiihoittanut kunninkaan ylimmilleen, mutta vieläkin enemmän hänen viekkaat yrityksensä estää naimista. Ovela drotsi Brunke on ilmaissut hänet, luultavasti synnyttääkseen eripuraisuutta veljesten välille ja herättääkseen kapinan maissa."
"Hm, ja samalla kertaa uudistavat slesvigiläiset herrat vanhat vaatimuksensa —"
"Ehkä he ovat liitossa junkkarin kanssa. Mutta he eivät ole peloittaneet kuningasta. Ja jos he ovat jo unohtaneet Grönsundin tappion, niin kyllä hän osoittaa heille, että hän myöskin uskaltaa kohdata heidät maalla. Marski Olavinpoika kokoo kaiken jalkaväen heitä vastaan Haderslebenin seuduille."
"Entä arkkipiispa ja kardinaali? Missä he ovat?"
"Grand uhkaa Bornholmista, ja Isarnus Axelhuusista. Hän vaatii vapautusta arkkipiispalle ja vastustaa Lundin kirkkotilusten takavarikkoon ottamista. Roeskilden piispa Juhana sekä konciliot horjuvat; pelätään, että interdikti pannaan täytäntöön."
"Armias Jumala! Ja kuitenkin uskaltaa kuningas ajatella häitään?"
"Ensimäisenä kesäpäivänä aikoo hän olla Helsingborgissa, mukanaan hääväki tai sotajoukko. Mutta tämä lienee ollut kiivauksissa lausuttu sana minulle ja marskille. Jumala auttakoon häntä siitä!"