"Hän jännittää jousensa liian korkealle — sen täytyy laueta. Mutta vielä eräs asia. Ovatko ne lainsuojattomat saatu kiinni, joiden jälillä oltiin?"
"Minä en tiedä, mutta heidän kuolemantuomionsa on langetettu. Viimeisten murhayritysten jälkeen on kuningas tullut leppymättömäksi, ja hän on määrännyt palkinnon jokaisen lainsuojattoman päästä. Åke Kagge kuuluu olleen liitossa Stig-marskin tyttärien kanssa, joten nyt on hyvin vähän tai ei yhtään toivoa onnettomien tyttöjen vapautuksesta."
"He ovat viattomia! Elävän Jumalan nimessä, he ovat viattomia!" huudahti Åke kiivaasti. "Minun täytyy joutua kuninkaan luokse. On jo aikakin", hän irroitti vasemman kätensä siteestä ja heilutti sitä jotensakin jäykästi. — "Se on hyvä", jatkoi hän, "minun oikea käteni ei ole jäykkä. Minun täytyy joutua Kallundborgiin ennen kuningasta. Jos linna on valloitettava ja petollista junkkaria on kuritettava, niin olkoon se minun asiani. Omaa veljeään vastaan ei minun kuninkaani sentään saa nostaa aseitaan. Hän menee liian pitkälle, eikä enää osaa hillitä vihaansa."
"Osaa kyllä", keskeytti mestari Petrus hänet. "Hän pyytää erityisesti teidän säästämään junkkaria, missä hyvänsä hänet tapaatte. Te otatte Holbekin haltuunne niin hiljaisesti ja rauhallisesti kuin mahdollista. Jos te vielä voisitte rakentaa rauhan veljesten kesken, jalo drotsi, niin ehkä pelastaisitte maan ja valtakunnan."
Nyt avattiin naistuvan ovi, ja linnanherra palasi sieltä. "Teidän aamujuomanne jäähtyy, arvoisat vieraani!" sanoi hän kohteliaasti. "Mutta mitä näenkään, herra drotsi, teidän olkasiteenne."
"Se on jo poistettava", vastasi Åke. "Minua on täällä hemmoteltu, ja pidetty liian hyvänä. Minä kiitän nyt teitä ja teidän jaloa vankianne välskärinhoidosta. Kuningas tarvitsee terveitä käsivarsia ja miekkoja. Voitteko nyt heti luovuttaa minulle pari sataa miestä linnan varusväestä?"
"Kaksi sataa miestä on aseissa linnanpihalla tunnin kuluttua, jos te, hera drotsi, sen käskette kuninkaan nimessä", vastasi herra Ribolt. "Uskallanko kysyä mihinkä niitä tarvitaan?"
"Minä lähden Holbekiin ja Kallundborgiin. Tuossa näette sen vakuudeksi kuninkaan nimen ja sinetin", hän ojensi linnanpäällikölle kuninkaan kirjeen. "Se on myöskin teille; mutta asia pysyköön meidän keskeisenä."
"Junkkaria vastaan? Suuri Jumala! Herra drotsi, onko tämä mahdollista?" huudahti herra Ribolt hyvin hämmästyneenä ja löi kätensä yhteen.
"Olettehan kuullut, että junkkarin päähän on pälkähtänyt rakentaa uusia vallituksia ja sulkea portti kuninkaan miehiltä. Se on varmaankin vain huonoa pilaa tai väärinkäsitystä. Mutta myönnättehän itsekin, että sellainen portti on ajoissa murrettava auki, koska kuningas itse on matkalla sinne ja aikoo sisään. Siis kaksi sataa miestä tunnin kuluttua, mutta kaikessa hiljaisuudessa luonnollisesti."