"Vai luuletteko te, herra Palle, niin varmasti minun köydensilmukkaan joutuvan!" murisi mies. "Teidän on helppo kiusotella, sillä te ette ole luotu hukkumaan eikä hirteen roikkumaan. Tuollainen möhömaha kelluu veden pinnalla kuin oluttynnyri, ja se, joka teidät hirttää, saa ensin tekasta teille kaulan."
"Hyvä on", vastasi Palle haukotellen, "silloinhan minulla onkin oikean valtiomiehen vartalo. Sellainen olisi toki tarpeen sinulle ja sinun kaltaisillesi rohkeille herroille. Mitä helvettiä ne niin kauan viipyvät! Kylläpä ne pahukset siellä viivyttelevät ja neuvottelevat pitkään."
"Mutta taitaapa siinä ollakin tärkeät asiat esillä, herra Palle", mutisi mies, ja löi käsivarsillaan rintoihinsa pysyäkseen lämpimänä. "Kunpa minulla edes olisi kannu saksalaista olutta, niin pysyisivät silmäni auki."
"Jos voit pitää yhden silmäsi auki, on sekin kunniallista, koska sinulla ei toista ole", ivaili ritari. "Mitä ihmettä junkkari nyt ajattelee?" jatkoi hän. "Siellä hän istuu lämpimässä salakamarissaan tärkeistä asioista neuvotellen, ja jättää minut tänne pakkaseen ja kylmään — minut, joka olen hänen oikea kätensä ja vihitty kaikkiin hänen salaisuuksiinsa. Kuule, sanoppas minulle. Kyste, mitä merkitsee tämä salaperäinen öinen retki? Kyllä minä tunsin Niilo Brockin ja Juhana Papaen. Ne ovat niitä pahuksen miehiä, kyllä minä tiedän mitä he kilvessään kantavat. Mutta kuka oli se kolmas kyttyräselkäinen mies, jonka sinä toit tänne, hänellä oli punainen vaippa yllään?"
"Minä uskon nyt varmasti hänen olleen itse paholaisen", vastasi karkuri tehden ristinmerkin, "ainakin hän on noita. Annan vaikka hirttää itseni, ellei hän ole taitava noitatemppujen tekijä. He kutsuivat häntä viisaaksi mestari Thraudiksi. Paavi kuuluu tuominneen hänet roviolle, ja sekä kuninkaat että ruhtinaat ovat ajaneet hänet maanpakolaisuuteen. Mutta hänpä heistä vähät välittää, hän vain nauraa hohottaa tämän maailman hallituksille ja herrauksille, eikä hän välitä merellä ollessaan ei Jumalan Pojasta eikä pyhästä Neitsyestä. Jos hän on oikeassa, niin ovat kaikki kristityt narreja, eikä meidän tulisi totella ketään muuta kuin sitä omaa Herraa, joka on meissä itsessämme ja kaikessa, mutta se menee jo yli minun ymmärrykseni. Osaa hän välistä olla hurskaskin; sen minä nain kun hän hyvästiksi suuteli arkkipiispan kättä ja vastaanotti synninpäästökirjan, jonka hän kuitenkin heitti heti mereen. Hän on Niilo Brochen hyvä ystävä, ja sanotaanpa hänen osaavan tehdä kultaa."
"No, toivonpa hänen sitten opettavan meille ja junkkarille sen taidon!" sanoi Palle. "Olisipa synti jos hänet poltettaisiin niin vähäisen kerettiläisyyden vuoksi, siitä hänet kuitenkin poltetaan kerran toisessa maailmassa. Mutta sanoppas minulle, Kyste, jos sinä ja herrasi tulette Hammerhuusista, miten silloin uskallatte astua junkkarin silmien eteen? Onhan arkkipiispa manannut sekä hänet että kuninkaan paholaiselle, ja täytyypä minun sanoa junkkarin olleen hänelle paholaistakin häijymmän."
"Sen kai suuret herrat ymmärtävät paremmin", vastasi Kyste. "Minä palvelen sitä, joka parhaiten maksaa, enkä kysele sen enempää heidän asioitaan. Jos minä olisin tiennyt, ettei arkkipiispa tuonut äyrityistäkään mukanaan vaan kadotti lisäksi senkin, mitä Skånesta odotti, niin enpä, pahus vie, olisi pannut henkeäni kaupan hänen tähtensä."
"Taisittepa tehdä tukalan matkan hänen kanssaan Sjöborgista?"
"Sen voitte uskoa. Kyllä otti kovalle ennenkuin saimme hänet pelastetuksi. Meidän täytyi ensin paeta Venin suojaan, ja me olimme hengenvaarassa kaksi yötä ja kokonaisen päivän Saltholmenin luona. Purjelaivat ja kirotut kalastajaveneet ajoivat meitä takaa, mutta sumu ja arkkipiispan rukoukset taisivat auttaa meidät sillä kertaa. Kamalassa myrskyssä me purjehdimme henkemme kaupalla Kåsebergiin, ja Hammerhuusiin saapuessamme me olimme melkein nääntyneet nälästä ja kylmästä. Ja mitä siitä saimme palkaksemme? Hullu Martti Madsven sai piispankirjeen pyhiinvaellusretkelle, minä ja Ola Ark saimme kuivan siunauksen kolmella laihalla sormella, ja uuden synninpäästön kymmeneksi vuodeksi. Voihan siitäkin olla hyötyä, enkä minä hylkää jumalanlahjoja, mutta eivät senlaiset lahjat täytä vatsaa eikä kukkaroa. Mutta siitä seuraa, tietysti se", lisäsi hän, "että meidän on lupa etsiä leipämme, mistä sen löydämme ja saamme ryöstellä meidän herramme arkkipiispan vihollisia kuolinpäiväämme asti, eikä meiltä senvuoksi kiirastulessa kärvennetä hiuskarvaakaan; mutta" — —
"Malta mielesi, Kyste; onhan sekin jonkinlainen ammatti", keskeytti hänet Palle. "Mutta jos sinun uudet herrasi ovat arkkipiispan puolella, niin enpä totta totisesti saa päähäni mitä he täällä tekevät: junkkari ja arkkipiispa ovat kuin kissa ja koira."