Kreivi Henrik ratsasti nyt epäröivää porvarijoukkoa vastaan ja palasi pian takaisin kuninkaan luo, mukanaan kaupunginvouti ja kaksitoista kylän vanhinta, jotka porvarillisissa juhlapuvuissa ja paljain päin astuivat kuninkaan eteen ja kumarsivat syvään. Useampaan kertaan kumarrettuaan alkoi kaupunginvouti pelokkaasti ja arastellen puhua: "Korkea-arvoisin herra ja kuningas! — Teidän armonne korkea läsnäolo — meidän halvan kaupunkimme ilo nähdä teidän korkeastikuninkaallinen armonne" — —
"Ei näy olevan kovinkaan suuri", — keskeytti kuningas hänet. "Puhukaa minulle vain aivan suoraan, kaupunginvouti, ilman minkäänlaisia verukkeita. Te pelkäätte minun korkeastikuninkaallisella armollani olevan tällä kertaa määränsä, ja että minä vaadin teidät ankaraan edesvastuuseen siitä kohtelusta, jonka minun marskini sai osakseen täällä —"
"Teidän korkeasyntyinen veljenne, meidän ankara herra junkkari, on käskenyt linnanpäällikön —" änkytti kaupunginvouti.
"Täällä ei puhuta, nyt siitä mitä hän on käskenyt palvelijansa tekemään tai olemaan tekemättä", keskeytti kuningas hänet. "Siitä niskoittelusta saa hän itse tai hänen linnanpäällikkönsä vastata minulle. Mutta kuka on käskenyt teidän kieltäytyä tottelemasta minun käskyläistäni?"
"Linnanpäällikkö, herra junkkarin ja teidän omassa nimessänne armollinen kuningas", vastasi linnanvouti. "Mutta kun marski näytti meille valtakirjansa ja käski meidän tekemään aivan päinvastoin, emme me voineet pitää heidän käskyään todenmukaisena, emmekä myöskään sitä totelleet. Lyhyen mietintöajan jälkeen sai marski ja hänen väkensä, myöskin kaiken mitä hän vaati, vaikka me saimme sen kalliisti maksaa —"
"Mitä!" huudahti kuningas kiivaasti. "Rangaistiinko teitä senvuoksi, että tottelitte minun käskyjäni?"
"Me emme valita, teidän armonne, emmekä tahdo soimata teidän omaa korkeaa sukuanne ja sitä herrautta jonka olette meille antanut. Se vääryys, millä meitä on kohdeltu, on vain vähäinen meidän surumme ja häpeämme rinnalla, jos olemme joutuneet jalon herramme ja kuninkaamme epäsuosioon."
"Te olette saaneet kärsiä vääryyttä minulle osoittamanne uskollisuuden vuoksi, mitenkä minä voisin senvuoksi olla teille vihainen, kunnon porvarit!" sanoi kuningas liikutettuna. "Kaikkien pyhien miesten nimessä, silloinhan en ansaitsisi kutsua ainoaakaan uskollista sielua joukostanne omakseni. Minkä olette vääryyttä kärsineet, se teille runsaasti palkitaan. Me olemme tulleet tänne vaatimaan tiliä siitä mitä on tapahtunut. Missä on prinssi Kristoffer?"
"Me emme tiedä, kaikkivaltaisin herra!"
"Missä on sitten hänen linnanpäällikkönsä? Miksei hän tule tänne meitä vastaanottamaan?"