"Hän väittää saaneensa sellaiset ohjeet, herra kuningas, jotka ovat niin uskomattomat, ettemme me uskalla niitä lausua."
"Mitä! Kuka uskaltaa täällä käskeä minun läsnäollessani?" huudahti kuningas kiivaasti. "Mutta, ei, se on mahdotonta", lisäsi hän rauhallisemmin ja hillitsi kiivautensa. "Se mies on mielipuoli tai sairas. Ratsastakaa linnaan, kreivi Henrik! Ilmoittakaa minun tuloni! Minä vietän siellä yön ritarieni ja sadan miehen kanssa. Te pidätte huolen muusta sotaväestäni, kaupunginvouti!"
Kreivi Henrik lähti heti liikkeelle ja ratsasti linnaa kohti mukanaan pienempi joukko ratsumiehiä.
"Suurvaltaisin herra kuningas!" jatkoi kaupunginvouti tuskallisella äänellä. "Minun ja näiden toverieni henki ja omaisuus ovat teidän ja maan omat. Mutta elkää olko vihoissanne meille siitä, mitä me emme ole voineet estää! Linnanportti on lukittu. Nostosilta vedetty pois. Muureille on asetettu sotaväkeä ja linkoja. Linnan päällikkö on julistanut meille saaneensa käskyn ampua kaupunki palamaan hehkuvilla kivillä ennen kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua siitä hetkestä, jolloin teidän sotaväkenne piirittää linnan."
"Raivoaako hän!" huudahti kuningas. "No hyvä! Siis pois kaikki sääli! Me tahdomme nähdä kuka täällä on herra. Satulaan, miehet! Kunnon porvarit, te olette minun kuninkaallisen suojelukseni alaisia!" sanoi hän kaupunginvoudille ja kylän vanhimmalle. "Jos he kärventävät yhdenkään oljenkorren teidän päänne päältä minun tähteni, niin he saavat sen kalliisti maksaa. Jokainen kapinallinen rangaistaan ankarasti, kantakoon hän vaikka kuinka pystyssä päänsä."
"Kunnia kuninkaalle! Eläköön nuori Eerik kuningas!" huusi kaupunginvouti heiluttaen hattuaan, ja tähän tervehdyshuutoon yhtyi koko porvarijoukko, heiluttaen lakkiaan ja myssyjään.
"Nyt tilaa, lapset!" käski kuningas ja tyynnetteli ratsuaan. "Minä tahdon nähdä kuka uskaltaa lukita sen portin, josta me haluamme sisään."
"Suokaa minun pysähdyttää teidät hetkeksi, teidän ylhäisyytenne!" sanoi Brandenburgin rajakreivi, joka myöskin oli hypähtänyt satulaan ja nyt ratsasti paljastetuin päin kuninkaan luo. "Ennenkuin te ryhdytte minkäänlaisiin väkivaltaisuuksiin, toivoisin minä, teidän vieraananne, ja sekä teidän, että teidän ruhtinaallisen herra veljenne puolueettomana ystävänä, saada silmänräpäyksen ajan keskustella teidän kanssanne kahden kesken —"
"Hyvä, sitä minä en teiltä kiellä, herra rajakreivi! Syrjään, hyvät ystävät!"
Kaikki poistuivat etemmäksi, ja rajakreivi jäi samaan nöyrään asentoon, korkea sulkahattu kädessään "Teidän herra veljenne on kunnioittanut minua ystävyydellä joka velvoittaa minun puhumaan hänen puolestaan hetkenä jolloin hän itse ei ole saapuvilla. Se mikä täällä on tapahtunut ja edelleen tapahtuu teidän tahtoanne vastaan, osoittaa epäilemättä niskoittelua. Mutta on mahdotonta, että se tapahtuisi teidän herra veljenne käskystä: siihen — anteeksi tämä lausuntoni — siihen on hän minun mielestäni liian viisas. Meidän sisimmät ajatuksemme tuomitkoon korkeampi sielujentutkija. Elköön meidän parhaat ystävämmekään kuvitelko tietävänsä, mitenkä aijomme pelinappulamme siirtää Kuitenkin — minä menen takaukseen junkkari Kristofferin puolesta tässä asiassa, siksi kunnes hän itse voi astua teidän eteenne todistamaan syyttömyytensä Minä tarjoudun etsimään hänet ja tuomaan hänet teidän luoksenne. Hän on varmasti Holbekin linnassa tai Samsössä. Tahdotteko luvata minulle olla ryhtymättä sillaikaa minkäänlaisiin väkivaltaisiin toimenpiteisiin, korkeintaan pitää linna piiritettynä?"