"Saattepa nähdä, että silloin piispa vapautetaan", sanoi vanginvartija Yrjö arpanappuloitaan pyöritellen. "Ei hän nyt sentään liene niin hullu, että tälläkin kertaa ärsyttelee kuningasta niinkuin teki viimein."
"Saatte, nähdä että sen hän kyllä uskaltaa", vastasi kokki. "Se mies ei välitä ei kuninkaista eikä keisareista, ja jos siinä on perää, että Rooman paavi on hänen puolellaan, niin voi kuningas vielä joutua tappiolle."
"Mitä paavi voi meidän kuninkaallemme?" kysyi ratsumies Niilo. "Onhan hän, pahus vieköön, aina Roomalais-maassa asti, toisella puolen suurta valtamerta, eikä hänellä ole ratsumiehiä eikä sotalaivoja tänne lähettää."
"Mutta onpa hänellä jotakin, joka on vieläkin terävempää", sanoi Martti. "Onpa hänellä pari avainta, niin pari avainta, ja nepä johonkin kelpaavat. Sata miestä ei jaksa niitä kantaa, ja niillä hän voi sulkea ja avata sekä taivaan että helvetin joillekin meistä, aina sen mukaan miten milloinkin haluaa. Helvetinportit hän mielellään jättää auki, sillä siinä on aina niin suuri liike; mutta taivaanportin hän sulkee, häpeä sanoa, aina iltasin ja pistää avaimen päänalukseksensa alle."
"Mutta sehän on pyhällä Pietarilla?" intti ratsumies Niilo. "Eikö hän seiso siellä vartioimassa öin ja päivin?"
"Siinä olet aivan oikeassa, Niilo; mutta pyhä Pietari on paavin serkku. Sitäpaitsi paavi pistää hänet taskuunsa ja ottaa häneltä joka ilta pimeän tullessa pois avaimen, niinkuin linnanvouti sinulta. Paavi on muuten meidän Herramme käskynhaltija, niinkuin tiedät, ja kun hän suuttuu, voi hän yhdellä ainoalla sanalla sulkea koko maan kirkot ja tuomita meidät kaikki luinemme ja lihoinemme, vieläpä sielummekin kaupanpäälle paholaisen valtaan."
"Herra varjelkoon!" huudahti Niilo tehden ristinmerkin. "Ja sinä luulet hänen uskaltavan tehdä tämän meidän kuninkaallemme ja tämän maan kristityille?"
"Sanotaanpa hänen ankarasti uhkailevan. Kunhan edes paholainen veisi muassaan kirotun piispan tuolta alhaalta! Hän on syyllinen kaikkeen tähän onnettomuuteen. Olisi parempi maalle ja valtakunnalle, jos hän aikoja sitten olisi livistänyt tiehensä."
"Niinkö arvelet, Martti? Mutta silloinhan on typerää pitää miestä vankilassa."
"Se on kuninkaan yksityisasia", vastasi Martti. "Hän kyllä tietää mitä tekee, ja hänellä lienee siihen omat syynsä. Taisipa olla piispallakin oma osansa Finnerupin jutussa, silloin kun ottivat hengiltä kuninkaan isän. Vaikk'ei tuo Eerik Silmänräpyttäjä suurenkaan arvoinen ollut; mutta hän oli kuitenkin kuningas ja salaliitto oli kyllä olemassa. Herra varjelkoon minun sitä puolustamasta. Eikä kukaan myöskään voi moittia meidän kuningastamme siitä, ettei hän voi antaa anteeksi piispalle. Mutta se nyt on varmaa, että maalle olisi suurempi hyöty siitä jos kuningas olisi vähemmän ankara, ja paholainen veisi piispan."