"Ei keneltäkään kenellekään", vastasi Åke, ja linnanpäällikkö vetäsi kätensä pois miekankahvalta.
"No, puhu sitten turman lintu! Jos minua jostakin kiellät, niin et ainakaan säälimästä tai epäröimisestä? Onko kaupunki sytytettävä palamaan? Sytytetäänkö harmaaveljesten luostari ensiksi? Siellähän nukkuu kuningas tänä yönä."
"Kaupunki jätetään rauhaan", vastasi Åke. "Heti auringon noustua avataan linna kuninkaalle. Paperit jätetään hänelle ja salaluukku naulataan kiinni" —
"Oletko mieletön, mies!" huudahti linnanpäällikkö hämmästyneenä. "Uskallatko sinä lausua sen mitä minä tuskin rohkenen ajatella? Peruuttaisiko junkkari sinun suusi kautta sen minkä hän kuoleman uhalla kielsi minulta omallaan? Ketä silloin rangaistaan kaikesta mitä täällä on tapahtunut, ja kuka vastaanottaa kuninkaan vihan purkaukset?"
"Teidän täytyy paeta sekä kuninkaan että junkkarin näkyvistä, ja te viette maanpakolaisuuteenne mukaanne teidän salaisuutenne, sekä tietoisuuden siitä, että olette suorittanut hyvän teon." — —
"Ja koko elämäkseni olisin leimattu maailman silmissä petturiksi ja valapatoksi? Ei, mies! vaikka se olisikin junkkarin käsky, niin minä en sitä tottele. Sen minkä minä olen vannonut, sen minä pidän. Mutta junkkari vastatkoon kaikesta: minä olen myönyt hänelle henkeni, mutta minun päällikkökunniani on minun omani. Näytä minulle kirjoitettuna se, minkä sinä sanoit! Muuten minä annan hirttää sinut urkkijana ja petturina!"
"No, Jumalan nimeen sitten!" sanoi Åke, heittäen yltään maankulkurikauhtanan ja lakin, ja seisoi nyt tunnetussa ritaripuvussaan linnanpäällikön edessä. "Minä en voi, enkä minä tahdo pettää teidänlaistanne kunnian miestä. Minä olen drotsi Åke Johnsson: Minä ilmoitan teille velvollisuutenne enkä junkkarin tahtoa. Tehkää minulle mitä tahdotte: mutta siitä vastatkoon omatuntonne Jumalalle, kuninkaalle ja itsellenne. Mutta, jos kuningashuone ja isänmaa ovat teille omaa ylpeyttänne ja luuloteltua uskollisuusvelvollisuuttanne rakkaammat, niin seuraatte minun neuvoani ja suostutte siihen suureen uhraukseen, jonka minä teiltä vaadin."
"Herra drotsi!" vastasi päällikkö, kumartaen ylpeästi ja kylmästi. "Te olette ryhtynyt liian uskaliaaseen leikkiin: Te olette minun vankini. Minä en ole nyt oman toimintani herra. Ja vala ja lupaus ovat miehen halua ja miehen tahtoa kalliimmat. Katsokaahan, minä olen vanhanaikainen sotilas. Minä en ymmärrä teidän hienoa valtiotaitoanne, enkä teidän monimutkaisia hyveitänne. Minun lakini saatte kuulla: Tottele laillisen yliherrasi käskyä, ja vastatkoon hän seurauksista, joka sinulle käskyt antoi!"
"Mutta, jos te näette sillä olevan mitä turmiollisimmat, mitä hirvittävimmät seuraukset, jos teidän läänitysherranne on rikkonut läänitysvalansa ja käyttänyt väärin oikeutensa — —"
"Se ei koske minuun. Minä pysyn kuuliaisena sille, jolle vannoin kuuliaisuus- ja uskollisuusvalani: Hän vastatkoon siitä mikä täällä tapahtuu, olkoon se pahaa tai hyvää!"