Matkustavat herrat ja palvelijat eivät myöskään näyttäneet tälläkertaa tahtovan kulkea rikkaan luostarin ohitse koettelematta sen vieraanvaraisuutta. Luostari välkkyi valkeine päätyineen ja kirkkaine kuparikattoineen yli metsänreunan iltahämärässä. Lähestyttiin suurta tammikujaa luostarin alueella, asemiesten iloisina viittaillessa savuaviin uuninpiippuihin. Mutta molemmat etumaiset herrat olivat kääriytyneet viittoihinsa, vetäneet suuret matkahattunsa silmilleen ja näyttivät nyt, huolimatta kiihtyvästä rajuilmasta, niin omiin mietteisiinsä vaipuneilta, etteivät ollenkaan välittäneet tiestä tai luostarin houkuttelevista savupilvistä. Ne olivat samat kaksi kookasta, vaiteliasta ritaria, jotka olivat käyneet junkkari Kristofferin luona Holbekin linnassa, samana yönä, jolloin linna joutui drotsi Åken valtaan. Pientä kyömyselkäistä herraa, joka silloin oli seurannut heitä, ei nyt näkynyt; mutta heitä seurasi junkkarin kamaripalvelija, paksu, lyhytkaulainen ritari Palle, joka alituisesti valitteli ilman huonoutta ja näytti olevan yhtä väsynyt matkaan kuin ikävään seuraansakin.
"Tänne lehtokujaan, herraseni!" huusi hän kärsimättömänä. "Ette suinkaan aikone matkustaa edelleen tässä herran ilmassa? On vielä aika taipale Nevstediin, ja Koiranluolan krouviin on myös pitkä matka. Me tarvitsemme hyvän illallisen ja kunnollisen yörauhan. Minä tunnen kyökkimestari-veljen."
"Minä tunnen abotin", sanoi pisin totisista herroista ylpeän näköisenä. "Joka tapauksessa tunnen myös itseni ja asemieheni ja tiedän mitä matkustava mies voi vaatia."
"Paras herra Brock, elkäämme Jumalan nimessä hätiköikö", sanoi Palle hieman levottomana hevostaan pidättäen. "Jos esiinnymme väkivaltaisesti ja sopimattomasti voisivat hurskaat herrat paiskata luostarinportin kiinni aivan nenämme edessä ja vielä senlisäksi hankkia meille kuninkaan epäsuosion. Ainakin yösijaa tulee etsiä varovasti, jos aikoo kiertää lakia ja oikeutta."
"Pyh, täällä ei meidän tarvitse välittää kuninkaanjulistuksista, eikä mistään maallisista lakipykälistä", vastasi herra Brock pilkallisesti. "Pyhän Benediktuksen sääntöjä ei kukaan kuningas voi horjuttaa."
"Elkäämme vain, hyvät herrat, rikkoko veljeskunnan sääntöjä", huokasi ritari Palle taputtaen tyhjää vatsaansa, "muuten voimme saada nauttia paastoruokaa tänä iltana ja oppia P. Benediktukselta kieltäytymään lihasta."
"Jos sitä opittaisiin luostarissa, niin tuskinpa olisi Nevstedissä niin paljon lahtareita", huomautti toinen ritareista. "Olkaa levollinen, herra Palle. Minä lupaan teille lihavan paistin illalliseksi. Maksavathan Nevstedin lahtarit joka sunnuntai veronsa silkassa paistissa ja makkaroissa."
"Abotti tietää kyllä asiansa", sanoi herra Brock nyökäyttäen. "Se on mies, joka osaa pitää puoliansa niinhyvin ylhäisiä kuin alhaisia vastaan. Uskokaa minua, herra Pape, Nevstedin porvarit voivat kernaasti lähettää hänelle viiniä paistin kera. Koko kaupunkihan saa kiittää luostaria ja rikasta abottia varttumisestaan. Niin, elämme nyt porvarien ja kauppiasten ajassa. Nyt on siellä kaupunkeja ja kauppaloita, missä ennen nähtiin linnoja ja talonpoikien asuntoja; kauppatalot kasvavat yli herraskartanoiden ja luostarien. Sitä eivät kuningas ja valtiomiehet ymmärrä; mutta sen ymmärtää ainoastaan hän tuolla ylhäällä."
"Te tunnette siis itse abotin herra Brock?" kysäsi Palle ihmetellen ja loi häneen uteliaan katseen. "Hän lienee mahtava herra, ja arkkipiispa Grandin hyvä ystävä, kuten kerrotaan. Ei suinkaan teillä ole mitään asiaa hänelle? Varmaankin tunnette hänet paremmin kuin minä veli kyökkimestarin, se onkin ainoastaan pintapuolinen tuttavuus. Kun oikein ajattelee, niin olisi ehkä viisainta näinä rauhattomina aikoina kulkea luostarin ohi ja tyytyä Koiranluolan krouviin, siinä tapauksessa nimittäin, ettei teillä todellakaan, herra Brock, ole tänne mitään asiaa. Te olette kenties tuntenut abotin jo kauankin? Ehkäpä olette sukuakin hänelle —"
"Jatkakaa! Sehän käy mainiosti. Jos teillä on lisää kyseltävää, tai enemmän epäilyksiä, niin antaa kuulua yhdellä kertaa ja jättäkää minut sitten rauhaan", sanoi ritari Brock halveksivasti. "Rehellisesti sanoen, rakas herra Palle, te olette melkein liian utelias. Olettehan kysellyt minulta tällä matkalla enemmän kuin kokonaisena vuotena tahtoisin tunnustaa rippi-isälleni."