"Ensin kuningatar tanssi, ja Tove sitten, senjälkeen sarja pitkä impein ylpehitten."
Perämies oli laulanut kauan, mutta kuningatar ei ajatellut muuta kuin mitä tapahtui Nyborgissa. Suuri kansanpaljous virtasi ulos kaupungista kuin kansanjuhlaan; mutta kukkulalla lähellä rantaa, oli hän kauhukseen näkevinään hirvittävät valmistukset mestausta varten. Hän kohotti hurjasti tuijottavat silmänsä taivasta kohti. Mutta nyt hän kuuli mitä perämies lauloi. Yhteenliitetyt kädet vaipuivat alas ja hänen katseensa suuntautui märkää syvyyttä kohti hänen jalkojensa juuressa. Alus ajelehti yhä kauemmaksi rannasta, ja perämies lauloi taas ääneen, luoden halveksivan katseen ylhäiseen matkustajaan:
"Kuningatar Hm-hm hän saunan kuumennuttaa. Hän ensin käskee neitsyen kylpyä ottaa.
Pyys neitsyt heitä ovea avaamaan, kuningatar tulta käski lisätä vaan.
Ulos kuultiin se kyllä teitä pitkin kun saunassa yksin Toveparka itki."
"Vanhurskas taivas!" vaikeroi Helvig horjahtaen reilinkiä vasten. "Tämä synti on asettanut kuilun hänen puhtaan sielunsa ja minun sieluni välille. Mutta täytyykö hänen senvuoksi kuolla silmieni edessä!"
"Ja kuningatar kuuli yli linnanpihan sen miten Tove paran kuolo peri hirmuinen."
jatkoi säälimätön perämies. Mutta tämä valhe kansanlaulussa antoi epätoivoiselle kuningattarelle hetkeksi rohkeutta ja aivan kuin pienen toivon kipinän. "Ei, ei hän elää, se raukka", huudahti hän ääneensä.
"Tuomitkaa vain minua — Folgvard on syytön — hän ei saa kuolla kuningatar Helvigin syntien tähden! Toimittakaa minut maihin, te tanskalaiset miehet. Jaloimman ritarin henki on kysymyksessä. Armeliaan Jumalan nimessä toimittakaa minut maihin. Minä annan teille kaikki mitä omistan".
"Kiirehtikää, kiirehtikää, hyvät merimiehet ja olkaa laulamatta sellaista rivoa laulua tällaisena hetkenä" huusi vanha hovimestari pyyhkien tuskanhien otsaltaan kuullessaan solvaisevan laulun, jonka tarkoituksen hän nyt vasta ymmärsi: "Ettekö te kuule mitä meidän armollisin kuningattaremme käskee. Hän tahtoo heti astua maihin —"