Prinsessa Helvig oli kalvennut. Ylpeä salainen ilo näytti loistavan hänen tummista, tulisista silmistään. Samalla näytti hän kuitenkin pelästyneeltä ja hän katseli pelokkaasti kuningatar Beringarian kultaista käärmesormusta sormessaan.
Sillävälin, kun kreivi Gerhard mahtavan sotajoukkonsa kanssa lähestyi Pohjois-Jyllannin rajaa, näytti Slesvigin herttua, jonka nimessä Tanskaa uhattiin alistumisella ja orjuudella, unohtaneen kaikki valtiolliset asiat ja kunnianhimoiset suunnitelmat, viettääkseen mitä loistavimmalla tavalla häitään Gottorpin linnassa Saksen-Lauenburgin prinsessan kanssa.
* * * * *
Sven Tröst, joka kuningas Abelin haudalta oli ottanut selville kreivi Gerhardin asevoimat, jatkoi paluumatkaansa huimaavaa vauhtia kreivin reippaan sotajoukon edellä ja saavutti Pohjois-Jyllannin rajan paljon ennen vihollista.
Lähestyessään Koldingin jokea ja pitkää paalusiltaa, joka kehnoine lankkuineen yhdisti Pohjois-Jyllannin Slesvigiin, huomasi hän hämmästyksekseen ja ilokseen sillan olevan juutilaisten ratsumiesten miehittämä, jotka parhaillaan pystyttivät leiriä joen molemmille rannoille. Mutta hänen ilonsa vaihtui pelästykseen, nähdessään kuka oli ratsumiesten johtaja. Päällikön teltan edustalla, sillan Slesvigin puoleisessa päässä, pidätteli ritari hevostaan ja näytti ohjaavan työtä. Se oli kreivi Gerhardin marski, mahtava Stig Antinpoika Björnholmasta, joka tällä tavoin tahtoi varata herralleen ylimenopaikan, jossa hyvää tietä myöten voitiin kuljettaa heitto- ja piirityskoneita.
"Petturi!" huudahti Sven Tröst pysähtyen — "Minun enoni oli siis sittenkin oikeassa." Hieman epäröityään painoi hän hattunsa syvemmälle otsalleen ja ratsasti tasaista ravia teeskennellyn välinpitämättömän näköisenä siltaa kohti, toivoen, ettei häntä tunnettaisi ja että esteettä pääsisi yli. Mutta siinä hän pettyi. Vaikkei Stig Antinpoika ollutkaan nähnyt häntä hänen pitkän vankeutensa jälkeen, tunsi hän kuitenkin jo matkan päästä entisen asemiehensä hevosesta, jonka itse oli antanut hänelle, ja Sven Tröst ei saavuttanut edes siltaa, kun jo marskin viittauksesta neljä ratsumiestä ympäröi hänet vaatien hänet antamaan pois aseensa.
"Odottakaa vähän, maanmiehet", sanoi hän ratsumiehille ja hyppäsi alas hevosensa selästä, "sitten minä tahdon puhua herranne kanssa, mutta ensin pari sanaa teille", lisäsi hän matalalla äänellä ja iskien tuttavallisesti silmää. "Tiedättekö, mitä teidän herrallanne on mielessä teitä vastaan? Hän tahtoo pettää teidät ja koko maan. Huomenna tulee Kaljukreivi sotajoukkoineen; silloin täytyy teidän auttaa saksalaista joen yli ja muuten mennä hänen puolelleen tai — teidät hirtetään."
Juutilaisten ratsumiesten silmät suurenivat ja he katselivat hämmästyneinä toisiaan. "Se on toinen asia", mutisivat he. "Ei isäntä ole sanonut sen olevan tarkoituksena."
"Mutta sen puolesta uskallan minä kaulani", jatkoi Sven Tröst innokkaasti. "Jos te olette uskollisia juutilaisia, niin te murratte sillan Stig Antinpojan nenän edessä. Minä olen hänen kanssaan juttusilla sillävälin, kun te irrotatte lautoja.
"Antakaa minulle ainoastaan pieni merkki, kun olette valmiit. Minä vien teidät Haldiin ja hankin teille hyvän paikan Bruggen luona. Jos te olette kunnon tanskalaisia, niin te ette epäröi hetkeäkään."