Sven Tröst soimasi hänen hurjuuttaan ja julmuuttaan jolla hän oli kostanut vihamiehilleen, mutta enemmän itsensä ja isoäitinsä, kuin isänmaan vapauden ja pelastuksen vuoksi.
"Teidän pitäisi vaieta eikä puhua niin suurisuisesti, nuori herra", Musta Sven vastasi. "Ettekö te itse iskenyt Hans Wittinghofia otsaan, ja olitte senvuoksi vähällä unohtaa sillan? Tuskinpa te teitte sitä Herramme tai isänmaamme takia, vaan kauniin Agnetan tähden Björnholmasta."
"Minä voin korkeimman Jumalan nimessä vakuuttaa, että minä en tuntenut häntä ennenkuin hän oli kaatunut", sanoi Sven Tröst innokkaasti. "Mutta vielä vähemmin minä olisin säästänyt häntä, jos olisin tuntenut hänet. Silloin olisi kyllä voinut tapahtua, että minä olisin unohtanut sillan ja teidät kaikki sanoakseni viimeisen sanani Hans Wittinghofille —"
"Hoho, katsokaas vain!" Musta Sven keskeytti hänet nauraen, "siinä kohdassa kyllä olemme kaikki toistemme kaltaisia. Luuletteko te, että viisas enonne olisi pannut henkeänsä alttiiksi niin toivottomaan yritykseen, jollei kalju kreivi olisi tuominnut Stig Antinpojan asiaa oikeaksi Viborgin käräjillä. Silloin hän päätti kreivin kuoleman, sen minä näin hänen silmänvalkuaisistaan. Antakaa te sille vain niin kaunis väri kuin haluatte, niin se oli kuitenkin itse asiassa tarkoitus."
"Ei, kautta elävän Jumalan, ei, sinä teet hänelle vääryyttä", Sven Tröst huudahti vilkkaasti. "Sinähän olet itse kertonut minulle, että hän tuli suuttumuksesta kipeäksi ajatellessaan, että luultaisiin hänellä olevan näin alhaisia vaikutteita."
"Viis alhaisuudesta. Sen synnin tahdon minä syödä särpimen kanssa. Minä näin kyllä, miten iloiseksi hän tuli, kun minä viime yönä tulin hänen luokseen Brattingborgiin ja lupasin auttaa häntä varmasti kostamaan kreiville."
Sven Tröstin vastaväitteet eivät auttaneet. Musta Sven piti kiinni mielipiteestään eikä tahtonut uskoa kellään ihmisellä olevan enemmän jalomielisyyttä ja itsensä kieltäytymistä kuin hänellä itsellään. Ritari Niilo ei itse kuullut näitä eri mielipiteitä Niilo Ebbesenin urotyön totisista vaikuttimista. Hän ratsasti vaiteliaana ja vakavana ratsujoukkonsa etunenässä ajatellen mitä vastaisuudessa voisi tehdä isänmaan pelastamiseksi. Kun he olivat saapuneet Brattingborgiin piti hän hyvää huolta linnan vartioimisesta ja sulkeutui vaimonsa kanssa salakammioon.
* * * * *
Illalla pidettiin hauskaa Brattingborgin linnantuvassa. Musta Sven istui juomapöydän päässä ja johti puhetta. Sven Tröst oli myös läsnä kuullakseen miten kaikki oli tapahtunut. Siitä, mitä Musta Sven itse oli nähnyt ja mihin hän oli ollut osallisena Randelsborgin yllätyksessä, tuli nyt täällä juomapöydän ääressä alku kansanlauluun, joka sitten muitten silminnäkijäin lisäämänä ja muuttelemana, kaikui yli maan.
Itsestään hän kertoi myös, mitä kansanlaulu ei myöskään unohtanut kertoessaan Ebbesenin keskustelusta Geertin kanssa, joka hädässään tahtoi säästää henkensä ja antautua vangiksi: