Ja tummapintainen Musta Sven huus silloin kiivastuin: puhe pitkä pois, nyt miekat vain saa puhua purevin suin.
"Te teitte meille kuitenkin parhaan palveluksen, nuori herra ritari", sanoi Musta Sven lopuksi kääntyen Sven Tröstin puoleen, joka seisoi hämmästyksen ja kauhun valtaamana, raa'an miehen kertoessa kreivin kuolemasta ja suoranaisesta mestauksesta sängynlaidalla. "Jollette te olisi ollut meitä kaikkia viekkaampi, niin ei kukaan meistä istuisi nyt täällä."
"Minä sepitin eilen pilkkalaulun teistä, nuori herra", sanoi eräs Niilo Ebbesenin sotamiehistä, "ja sitä kuiskailimme salassa matkalla Randersiin, kun te ratsastitte meidän perässämme. Sanat, jotka isäntämme oli lausunut meille, tuntuivat meistä laulamisen arvoisilta, nähkääs, ja sitten sopi mainiosti, että te samalla saisitte pienen piikin, koska me kaikki luulimme teitä roistoksi, nuori herra. Jumala antakoon meille sen synnin anteeksi. Nyt minä kadun sitä."
"Laulakaa pilkkalaulunne minulle", Sven Tröst sanoi. "Minä olen saanut tänään tarpeeksi kunniaa osakseni, voidakseni hyvin kuulla, mitä te minusta ajattelitte."
"No, koska te ette suutu, nuori herra ritari, niin johtui se siitä katsokaas mitä me olimme nähneet ja kuulleet:
"Vast' aamun koitto tietoja se uusia meille tuo: kukin, ken on mies ja uskollinen, hän jääköön herransa luo!
Niin yhtenä miesnä me nousten taas valan vannoimme vakaina, paits' siskonpoika Nils-herran, hän pois halusi paeta."
"Hitto vieköön! Eihän se ollut minun tarkoitukseni, te narrit!" Sven Tröst huudahti suuttuneena. "Teidän ei koskaan pitäisi laulaa lauluja urotöistä, eikä varsinkaan silloin kun ne ovat puoleksi suoritettu. Minun mielestäni siinä letkauksessa ei ollut paljoakaan järkeä."
"Saatoin kyllä uskoa, että te suuttuisitte, rakas herra", sanoi hyväsydäminen asemies. "Senhän piti olla vain silkkaa totta; mutta Jumalan kiitos, että siitä tuli valetta. Minä lyön nyt sangen mielelläni suulleni ja nielasen tyhmät sanani, olkoonpa ne sitten raakoja tai keitettyjä."
"Antakaa te laulun olla sellaisena, joksi olette sen tehnyt, mutta kuulkaa mitä minä olen sepittänyt tänään", Musta Sven sanoi. "Se on paras laulu, jonka minä koskaan olen tehnyt, ja kaikki Tanskan tytöt tulevat laulamaan sitä jälkeeni. Pitäkää varanne miehet, niin te voitte oppia sen myös ja täyttäkää ruukut! Eläköön Randersin sillan ritari!"