"Sitä minä en voi mitenkään uskoa", sanoi kuningas, "mutta yhdentekevää ovatko huhut tosia vai vääriä, meidän täytyy käyttää eduksemme sekaannusta. On heti puhallettava hyökkäykseen!"
Arkkipiispan ja kreivi Albertin viittauksesta alkoivat torvet soida leirissä. Nousi suuri touhu kun hevoset, sotaväki ja raskaat ryntäyskoneet alkoivat liikkua. Kuningas ja kreivi Albert hypähtivät hevostensa selkään. Piispa Pietari ratsasti jo paljastettu miekka kädessään järjestyneiden sotilasrivien joukossa, kehoitellen voimakkain sanoin, ja kohta ryntäsi koko sotajoukko hyvässä järjestyksessä kaupunkia vastaan.
Keskellä viholliskaupunkia kuljeksivat samaan aikaan kreivi Otto ja Riisen Kaarlo lyhyt miekka kauppiasviitan alla, sekaantuen suureen joukkoon hampurilaisia porvareita, laivureita ja jätkiä, joita virtasi parvittain raatihuoneelta.
"Hän on poissa", lausui eräs vakava porvari, "hän on voidellut polvijänteensä ja kauniisti jättänyt meidät ansaan. Sitä minä arvelinkin: tuollainen pannanalainen, vainottu piispa ei koskaan voi tuottaa meille muuta kuin tuhoa ja kirousta."
"Uskokaahan, piru hänet on nähtävästi perinyt", mutisi eräs laivuri. "Ja sen hän on hyvin ansainnut menettelyllään meitä kohtaan. Emmekö ole saaneet raataa ja laahata hänen tähtensä kuin luontokappaleet noilla kirotuilla varustuksilla, niin että veri pursui kynsien alta!"
"Mutta olihan hän lempo mieheksi!" tuumi muuan jätkä, jolla oli hurja ryövärinnaama. "Hän vähät välitti paavista ja uskalsi rakentaa tornin aivan Tanskan kuninkaan nokan alle."
"Hän kai luotti siihen, että hänellä oli tuo vastaleivottu keisari selkänojana", sanoi laivuri. "Mutta nythän piru on ottanut senkin hyvän ystävän; hän avasi suunsa liian suureksi aikoessaan niellä koko Saksan."
"Hän sai Pohjoisalbingin väärään kurkkuun, toveri", sanoi eräs vahva, vanttera merimies, jonka puheenparsi ilmaisi hänen syntyneen Elben toisella puolen, "taikka uskotteko, että hän on kuollut niihin vatsanväänteisiin, jotka hän sai kun kuningas Valdemar ruoski hänet takaisin Elben yli?"
"Ei, keisari Fiilip on saanut myrkytetyn tikarin kylkiluittensa väliin", sanoi porvari, "ja huhutaanpa että se on tullut hänen hyvältä ystävältään, pieneltä, hurskaalta Otto-keisarilta".
"Paremminkin se on Tanskan suurinenäisen kuninkaan oma!" sanoi eräs kovakourainen kauppapalvelua. "Hänhän pistää nenänsä joka paikkaan ja on saanut pippurin ja suolan hinnan nousemaan kovasti täällä kaupungissa."